Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS?: Teenage Sweetheart

Airiston punk-levyt

Jane Fonda sai kokonaisen sukupolven nostamaan jalkaa videoillaan, joten voiko tuota parempaa rock-bändin nimeä ollakaan? Voi, mutta ei se mitään, sillä HYESTJFAV (kuten bändin nimi lyhennettynä näppärästi kuuluu) pistää rock-kansan jalkoihin vilskettä ja vipinää tällä esikoisalbumillaan. Kuinka ollakaan, kuuntelukokemus on suorastaan hengästyttävä.

Jane Fondat (ehkä tämä lyhenne toimii paremmin) paiskovat kuulijan silmille rokkia jossa riittää riemua, vaaraa, vauhtia ja popahtavaa pauketta. Idea garage-rockin, ulisevan tyttö/dream-popin ja psykedeelisen surffailun sulauttamisesta ei ole tietysti mitenkään ainutlaatuinen, mutta Jane Fondat tekevät sekoituksensa vain äänekkäämmin, kulmikkaammin ja rosoisemmin kuin vaikkapa 22 Pistepirkko tai Superchrist. Bändin soundi on omanlaisensa ilmiö, sillä kitaran heivaaminen laidan yli ja kaiken päällä ulvovien koskettimien korostus irrottavat mielipiteen taatusti jokaisesta. Rummut-basso-koskettimet –kolmio toimii kieltämättä suurimmassa osassa kappaleista, mutta pientä variaatiota ehtii jo kaipaamaan tässä hieman alle puolen tunnin löylytyksessäkin. Että jos se skitta on nyt sitten mahdottomuus, niin kai niistä säröisistä sähköuruista voi saada muitakin soundeja irti, ilman että pitää muuttua joksikin rickwakemaniksi?

Jane Fondat ärsyttävät siinä määrin, että bändin asema kotimaisen rockin kentällä on taattu ainakin seuraavaan julkaisuun asti. Trion rokkia voi haukkua matalaotsaiseksi, mutta kun (Do the) Shämäläin ja Be My Baby paukkuvat kaiuttimista, niin pakkohan siinä on tanssiaskeleita ottaa – on sitten kyseessä bileet kuin bileet. Ja siitähän menevässä rokissa on pohjimmiltaan ymmärtääkseni kyse.