Joe Louis Walker: Everybody Wants a Piece

Mascot

40-luvun viimepäivinä syntynyt Joe Louis Walker on ehtinyt tehdä yhtä jos toistakin musiikin, ja erityisesti blues rockin, saralla. 70-luvun puolivälissä mies jopa jätti bluesin taakseen siirtyessään gospelin puolelle, mutta eihän bluesia voi pitää soittajasta sielusta, kun se sinne on kerran tiensä löytänyt. 90-luvulta lähtien Walker onkin yhdistellyt albumeillaan bluesin, gospelin, jazzin, soulin ja funkin palasia mehevällä tavalla, jota tavataan kutsua nykyään moderniksi bluesiksi. Kaksi vuotta sitten Walker nostettiin jo Blues Hall of Fameen, mikä tuntuu vain kiristäneen herran tahtia. Everybody Wants a Piece onkin jo toinen albumi tuon kunnianosoituksen jälkeen, eikä ilmassa ole pienintäkään himmailun fiilistä.

Avausraidaksi sijoitettu nimibiisi rullaa kuin päivääkään ei olisi kulunut sitten 60-luvun lopun ja Do I Love Her antaa kuulijalle entistä mehevämmän soundikakun nautittavaksi. Rytmiryhmän vakaa soitto saa lihaa luittensa päälle niin koskettimista, kitaroista kuin huuliharpusta ja kun päälle ladotaan vielä Walkerin vokaalit, niin se on siinä. Kappaleilla tapahtuu kieltämättä paljon, toisinaan jopa liikaakin, mutta ainakaan Walkerin poppoota ei päästä syyttämään pihtailusta, kun siivu toisensa jälkeen vuollaan bluesin eri puolilta, asianmukaisesti maustettuna tietysti. Eräs kipalenipun hämmentävimmistä hetkistä on Black & Blue, joka etenee kuin 70-luvun suuret rock-balladit, mutta joka samalla vuodattaa sydänverta kuin bluesehtavimman Rainbown vahvimmat biisit konsanaan. Witchcraft kiemurtelee puolestaan funkin vesissä kuin rämeiden alligaattorit konsanaan ja Gospel Blues avaa tietysti katon taivaisiin saakka.

Walker ei anna juuri mitään uutta, mutta mies ja hänen taidokas orkesterinsa ovat tuoneet blues rockin tähän päivään. Siinä missä kappalemateriaali jättää paikoin toivomisen varaa paikkaa bändi puutteet sanalla sanoen täydellisellä soundilla. En tiedä voiko/saako blues rockia kutsua miellyttävän viihdyttäväksi, mutta tuo kuvaus ensimmäisenä tuli mieleen Everybody Wants a Piece –albumin äärellä.