Blessed Lunacy: Blessed Lunacy

Omakustanne

Siunattuja ovat hullut, mutta tiedä sitten kuinka ihanaa moinen siunaus lopulta olisi. Oululainen Blessed Lunacy ei selittele tekojaan vaan antaa musiikin puhua puolestaan, joten ydinkysymys kuulunee, että onko kymmenen raidan ja noin 37 minuutin mittainen albumi sitten sukellus hulluuteen? Edes siunattuun sellaiseen?

Vokalisti/kitaristi/mandoliinisti/perkussionisti Jyrkin kellarissa nauhoitettu kiekko nousee vaappuen ja epäröiden indierockin rämisevälle taivaalle. Varsin nopeasti käy selväksi että särön, pörinän ja kolinan saattelema reitti ei tule varsinaisesti kartoittamaan tutkimattomia maita ja mantuja, joten nämä hullut eivät ole ainakaan mitään hullunrohkeaa joukkoa. Ryhmän musiikillista matkaa varten taotun lentokoneen runko on syntynyt punkahtavan rockin alumiinista ja nidontaan on käytetty runsaasti metallisempia ja rosoisempia osia, voisipa muutaman raidan kohdalla puhua jopa jostain post-grungen möyrinnästä, joka on vain puskettu oululaisen rock-filtterin läpi voimalla. Tarpeettoman kovalla voimalla vieläpä.

Jyrkin lisäksi vokaalivastuuta jakavat basisti Hannu ja toisen kitaran varresta löytyvä Jere. Mistään ei ilmene kuka mitäkin laulaa, mutta ainakin yhdellä herroista on vakavia ongelmia englannin ääntämyksessä, ”ivjuu nou vat ai miin”. Kyseiset herrat vastaavat myös suhteellisen tasavahvasti albumin sävellys- ja sanoitus-työstä, mutta muutamasta mainiosta raidasta huolimatta on turha puhua mistään eheästä, luontevasta tai virtaviivaisesta kokonaisuudesta. Esimerkiksi Hide And Seek on lähestulkoon muotovalio, kun taas sitä seuraavana maisemaan kajahtava The Inner Voice vaikuttaa huonolta demolta, jolla on toki jotain ideoita – mutta se sovitus.

Blessed Lunacyn olisikin hyvä miettiä seuraavaksi mihin bändi haluaa ja kuinka eri kynistä syntynyt kappalemateriaali voitaisiin saada saman varjon alle, edes osittain. Soundeista ja teknisestä tasostakin voisi nillittää, mutta kun kiekko on äänitetty kellarissa niin… Niin.