Milja Inkeri: Milja Inkeri

Omakustanne

Milja Inkeri on turkulainen 25-vuotias sooloartisti, jonka juuret johtavat Jyväkylän seudulle. Artistin musiikillisesta historiasta löytyy puolestaan mm. edesmennyt Kailo, joka olisi voinut kasvaa mielenkiintoisiin suuntiin, ellei tie olisi noussut pystyyn.

No, musiikillinen lähihistoria jääköön historiaksi ja keskitytään tähän hetkeen: artistin itsensä mukaan nimetty debyyttialbumi on yhdeksän raidan ja reilun puolen tunnin mittainen annos elektronis-akustista synapoppia. PItkäsoiton kappaleilla synkät pilvet pysyvät horisontin tuolla puolen, musiikin soljuessa eteenpäin luonnollisen rentona ja pakottamattomana. Yleishenki on positiivisen lisäksi kokeilevainen, erilaisten elementtien paiskoutuessa useammalla kappaleella sinne tänne. Tämä paikoin kaoottiseltakin vaikuttava tapa koettelee toisinaan kiekon kehysten kestävyyttä, mutta lopulta juuri tuo ennakkoluulottomuus on se tekijä, joka nostaa Milja Inkerin albumin vielä uudelle tasolle.

Avausraita Exodus on selvä nyökkäys Kate Bushin suuntaan, tosin samaan aikaan monitasoisessa rakentelussa on viitteitä niin moniin muihin suuntiin, että puheet lainailusta on parempi lopettaa ennen kuin niitä edes käynnistää. Seikkailu halki musiikin ihmemaan saa miltei joka kerta kiinnittämään huomion johonkin uuteen elementtiin, etenkin kuulokkeilla yksityiskohtaiset rakenteet paljastuvat herkullisella tavalla. Malliesimerkkejä tästä ovat huolettoman beatlesmainen Hex Index, joka muuttuu kesken kaiken skandinaaviseksi mukavuudeksi, sekä alati kasvava ja suurimmissa kohdissaan uudempaa Faith and the Musea muistuttava Material Hysteria.

Näin vaihtelevan, rikkaan ja antoisan albumin ääressä suosikkiraidat tahtovat vaihtua mielialan mukaan, mutta miltei aina vahvimpia hetkiä tuntuvat olevan ensisinkuksikin valittu Song to Comfort Us, sekä unelias mutta pirteästi etenevä Sapphire Blue Eyes. Näillä raidoilla Milja Inkeri limittää onnistuneimmin suuren musiikillisen puunsa oksat, niin että niiden alle muodostuu täydellisen nautittava katve – pieni tyyni hetki arjen pyörteissä, johon mikään ikävä ei yllä. Mikäli levy on tosiaan kasattu vuosikausia pöytälaatikossa lojuneesta materiaalista, olisi siivousta kannattanut harrastaa jo aiemmin. Toivotaan että laatikkoon jäi vielä jotain – ja että se jatkaa myös vastaisuudessa täyttymistään.