Chisu: Polaris

Nelisen vuotta aiemmin Chisun edellistä Kun valaistun -albumia hehkuttaessani esitin arvion lopussa kysymyksen: Mitä Chisu tekee nyt, kun tämä tie on kuljettu loppuun? Nyt meillä on vastaus, kun pohjan Polaris kutsuu taiteilijaa kotiin: sitä samaa, hiukan uusilla mausteilla.

Chisu on yhtä aikaa vakavampi ja kepeämpi kuin aiemmin. En tiedä miten tämä on edes mahdollista, koska lauseessa ei ole mitään järkeä. Tekstipuolella ollaan valoisampia kuin aiemmin, mutta samaan aikaan tuottaja-Chisu on innostunut tummemmista sävyistä (hyvinä esimerkkeinä levyn jylhästi avaava Polaris ja salakavalasti valloittava Tähdet). Ja toisinpäin, kuten siirappiselta vaahtokarkkihömpältä aluksi vaikuttava Sulle sydämeni annoin, joka kätkeekin sisälleen rankkaa rakkaudessa pettymistä.

Vaikka Chisu on vahvimmillaan modernia ja silti ajatonta äänimaailmaa luovana tuottajana, esimerkiksi kaikesta turhasta (kuten kertosäkeestä) riisuttu Onni on silkkaa Yonaa - ja upeaa sellaista. Kypsyydestä ja elämänmuutoksesta taitaa silti kertoa eniten Ihana-rallatus, joka olisi helppo tyrmätä ylilässynä rakkauslauluna. Kunnes alkaa miettiä rakkauden kohdetta hieman tarkemmin: Tai ehkä sun äiti on hullu/joo ja sä oot siihen tullu/mut beibi sä oot vaan niin/ihana.

Polariksen suurin ero edeltäjäänsä on tanssittavuus ja Ylioppilaskunnan laulajien käyttö pitkin levyä. (Mies)kuorolaulu istuukin useampaan lauluun paremmin kuin olisi odottanut. Samaan aikaan albumia vaivaa pieni pöhötauti ja tarve haukata mahdollisimman monta kakkua kerralla. Kun valaistun sekä Vapaa ja yksin olivat vahvoja kokonaisuuksia nimenomaan tiiviytensä ansiosta. Nyt joukkoon on eksynyt Tabun (jossa on toki levyn kiinnostavin sanoitus) ja Viekää minut hänen luo -piilogospelin kaltaisia täytenumeroita.

Ja sitten, juuri silloin kun kuulija on lähellä kyllästyä, Chisu heittää peliin uskomattomien nostatusten sävyttämän Ruususen, jossa kliseinen “antaminen tuottaa iloa” -opetus on kudottu aseista riisuvaan tarinaan. Ei auta pyristellä vastaan, joten vastaan neljän vuoden takaiselle itselleni: Chisu on niin hyvä, ettei hänen tarvitse juurikaan muuttua.