Julkaistu: 30.10.2015
Arvostelija: Mika Roth
Inverse
Kuka voisi saada villiintyneet fyysikot kuriin?
Neljä vuotta sitten The Physicists julkaisi debyyttialbuminsa Observationin, jolla ryhmä teki joitain upeita musiikillisia löytöjä – ja nipun suhteellisen turhia kipaleita. Bändin ”tiedemetalli” haki uutta kulmaa vanhaan kunnon industrialiin, mutta lopputulemana syntyi vain epätasainen kasa hetkellistä neroutta ja tylsiä täyteraitoja.
Historia toistaa inhottavasti itseään, sillä My Love is Dead on kuin toisinto edeltäjästään. Junttaava indu ja tarttuva pop ovat toki yhdessä toimiva seos, tämän teorian ovat jo todistaneet useat tahot, mutta The Physicistsin suurin ongelma on laaduntarkkailu. Neljän vuoden aikana rakennetulla albumilla yhtye kuulostaa vuoroin piriä vetäneeltä Faith No Morelta ja visionsa menettäneeltä myöhempien aikojen Al Jourgensenilta, eli tilanne voisi olla huomattavasti parempikin. Valoa tunnelin mahdolliseen uloskäyntiin tuovat riemastuttavan tarttuva Wayne Newton Hullaballoo -rallatus, nautittavan vinona seisova Being Normal -julistus, sekä päätösraita Fucked. Harmi että näin napakan numeron jälkeen kuullaan vielä kolme (turhahkoa) remix-bonusta.
The Physicists todella yrittää, kenties liikaakin, mistä kertoo se että albumin parissa on paininut kaksi masteroijaa sekä kolme miksaajaa ja tuottajaa. Liekö kaiken touhuilun keskellä päässyt karkaamaan se alkuperäinen teoria teoksen ytimestä?
Tiedemetalliyhtyeeksi itsensä määrittelevä nelikko soittaa monipuolisen polveilevaa, konepohjaista industrialia särökitaroilla ja pop-melodioilla.
Linkki:
thephysicists.wix.com/the-physicists
(Päivitetty 30.10.2015)
