Petrus Piironen: Viilenee

Luova

28-vuotias jyväskyläläinen Petrus Piironen on julkaissut kolmannen pitkäsoittonsa, jolla mies jatkaa seesteisen folkpopin luomista mitä luontevimmalla tavalla. Korostaakseen albumin teosmaisuutta (ja arvattavaa rakkauttaan 70-lukua kohtaan) levyn CD-muodossa on vain kaksi raitaa: A-puoli ja B-puoli, joiden yhteismitta liikkuu sieltä vinyylimaailmasta tutussa noin 40 minuutissa.

Kappaleet ottavat muotonsa lähinnä kitaran ja pianon, sekä Piirosen laulun varassa. Tosin laulua kuullaan vain kahdeksasta sävellyksestä viidellä ja muutenkin ilmaisu pyritään pitämään mahdollisimman minimalistisena. Karsittu muoto ei vaikuta kuitenkaan karulta, vaan ennemminkin rikastavalta, koska näin teosten ytimet ovat mahdollisimman paljaina. Satunnainen saksofoni ja mukaan ripsautettu viulu toimivat vain vienoina mausteina, jotka antavat kappaleille ainoastaan lisävoiman jota ne kaipaavat.

Albumin avainkohtia eriteltäessä on oikeastaan vaikea nostaa yhtä hetkeä toisen edelle, mutta Kolmekymmentä pitää sisällään kaiketi olennaisimman albumin ideasta. Mielenkiintoisen kurkistuksen hieman toisiin huoneisiin tarjoaa myös Kattoikkuna, joka on puristettu loureedmaisesti tarpeettoman ahtaaseen tilaan – ja juuri se on koko biisin idea. B-puolen Viilenee käynnistyy hiljaisuudesta ja äänivallin paisuessa hiljalleen saavutetaan viimein kliimaksi, jonka jälkeen harvat lyriikkarivit lausutaan pois.

Musiikin hetkeksi haivuttua on jäljellä enää päätöskappale Lämpenee, joka kestää miltei huimat 12 minuuttia. Lähes kolmanneksen koko albumista vievä ankkuriosuus onkin finaali, jonka jälkeen on vaikea tehdä muuta kuin vain soittaa levy uudelleen alusta. Kaikin puolin onnistunut päätös tuo mieleeni vuosia sitten näkemäni Pink Floyd-tallenteen, jolla Syd Barrettin eron jälkeinen ja ennen Dark Side of the Moonin megasuosiota muuttunut yhtye esiintyi jossain studiossa kenties folkeimmillaan. Muistan kappaleiden vain soljuneen eteenpäin ja tunnelman olleen äärimmäisen vapautunut, orgaaninen ja tyytyväinen. Sama tunne nousee Viilenee –albumista, joka on kuin kesäiseen puutarhaan iskeytyvä viimeinen auringonsäde jossa hyönteisparvi tanssii kuin ilmaan eksynyt taikapöly konsanaan, luoden yksinkertaisesta asiasta taianomaisen hetken. Piironen on luonut albumin jonka äärellä elämä maistuu elämisen arvoiselta