Julkaistu: 27.10.2015
Arvostelija: Mika Roth
Päijät-Hämeen sorto ja riisto
Apulanta on saavuttanut kotimaisen rockin saralla jo oikeastaan kaiken mahdollisen, joten trio saattaisi hyvinkin tehdä jotain uutta ja räväkkää. Kun otetaan vielä huomioon, että orkesterissa on nyt uusi basisti, Ville Mäkinen, niin irtioton paikka on vain entistä luontevampi.
Mutta ei. Ajat saattavat muuttua ja soundeja voidaan ruuvata vähän sinne tai tänne, mutta Toni Wirtanen ei päästä otetta vanhasta biisisapluunastaan. Näin oikeastaan jokainen raita paljastuu tekijöidensä lapseksi harmillisen nopeasti, eikä tekstienkään puolella uskalleta juuri astua uusille urille. Enemmänkin ilmassa on vahvaa varman päälle pelaamista ja vaivattomampien ratkaisujen perässä laukkaamista. Luonnollisesti myyntitilastot osoittavat ratkaisujen (taloudellisen) viisauden, mutta eikö Apulannassa ollut alkujaan kyse jostain hieman muusta?
Bändin pitkän linjan faneille Kunnes siitä tuli totta -albumi on mitä varmin sijoitus. Mukana on luonnollisesti pari rankempaa runttausta, kuten herkullisen kornmaisesti jyrisevä Styranki. Joukossa on myös radiokelpoisempia vauhtiraitoja joilta voi löytää kaikki ne tutut elementit iskevistä kertosäkeistä taattuihin sovitusjippoihin. Albumin vaikeinta antia allekirjoittaneelle olivat silti sokerisilla taustoilla liistratut slovarit, joista etenkin sinkkuraita Valot pimeyksien reunoilla sai hamuamaan kaukosäädintä.
Koko kansan Apulanta on ihan niin kuin ennenkin ja yhtä punk kuin mitä Yö on rock.
Heinolasta vuonna 1991 liikkeelle lähtenyt trio soitti aluksi tiukkaa ja rosoista punkpoppia, jossa on vuosien saatossa maistunut myös grunge, metalli ja milloin mikäkin mauste. 90-luvun puolivälistä Apulannan iskusävelmät ovat tasaisesti juhlineet myydyimpien kotimaisten albumien listoilla.
Toni Wirtanen - laulu ja kitara
Sipe Santapukki - rummut
Ville Mäkinen - basso
Linkki:
Sipe Santapukki desibelissä
apulanta.fi
(Päivitetty 27.10.2015)