Julkaistu: 25.10.2015
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Skandinaavisen katurockin perimään luottavan Vandango -kollektiivin sateisissa kesäpäivän treenikämppäsessioissa syntyi idea mutkattomasta rock-triosta nimeltä The Beertraps. Saatekirjeen mukaan tarveaineina 12 kappaleen debyyttilevyyn tarvittiin idean lisäksi vain neljä treenikertaa, 20 tuntia nauhoitusaikaa ja kohtuullisesti kaljaa. Punk rock-covereista alkaneet sessiot johtivat rujon menevän katurock-albumin syntyyn.
Hinkkaamattomuus kuuluu hyvällä tapaa rupisessa soitossa johon turhia koristelematon voimatrio-soundi sopii hyvin. Menevyyden vaatimuksesta on onnistuttu pitämään kiinni alusta loppuun. Mutta kuinka luovalla tuulella ja terävällä uralla on sitten ollut biisikynä, riittääkö imu?
Lopputulemaksi jää vaivaton mutta aika perus. The Beertrapsin debyytti on sarjassaan toimiva ja jopa sulava mutta sellaisia todellisia käänteentekeviä timantteja puristimesta ei ole tipahtanut. Yllätyksiä ei juuri satu kun kerran helppoon joka tapauksessa pyritään. Sinänsä peukun voi nostaa mukaansa tempaavasta melodisesta hölkästä, mutta jos haluaa jotain muutakin leivän päälle kuin sen perusedamin niin sitä on vielä tässä vaiheessa turha hakea tästä paketista. Toisaalta moni yhtye ei pitkälläkään hinkkaamisella pääse yhtä tiukan sulavaan rock-mättöön. Kumpi sitten painaa enemmän vaakakupissa - yleinen sulavuus vai jotain arjen yläpuolelle polttomerkillä leimuavaa? Plussan puolelle päästään mutta en minä ainakaan tätä meinaa hyllyllä istuttaa pölyä keräämässä kun samasta sarjasta löytyy kotisoittoon huomattavasti legendaarisimpia hetkiä.
Skandinaaviseen katurock-perimään luottava sulava trio.
Linkki:
facebook.com/beertraps
(Päivitetty 25.10.2015)