Asa: Love

Kuin Iisakinkirkkoa tehty ja melko kauan odotettukin Love on viimein täällä. Artistin omat lausunnot ovat heijastaneet lähinnä huojennusta projektin saamisesta maaliin, mutta huojennuksen ja tyytyväisyyden välille ei voi aina vetää yhtäläisyysmerkkejä. Suomen ruputtajien kärkikaartiin kuuluva Asa ja legendaarisen, vuosina 1966-1979 toimineen Love Records -levy-yhtiön koko katalogi olivat etukäteen taivaassa tehty liitto, mutta mitä jäi lopulta käteen?

Riippuu katsantokannasta. Loven voi halutessaan nähdä jonkinlaisena pioneerityönä, mutta yhtä lailla sen voi tuomita turpeaksi retroegoiluksi. Viimeistään tämä albumi osoittaa, miten vaikeaa hip hop -kokonaisuuden on ihan oikeasti viihdyttää. Kyllä, viihdyttää. Sillä sitä Asa lähtee pääasiassa tekemään. Koska albumia on työstetty pitkään, se asettuu vähän harmittavaankin rakoon, sillä jo artistin edellinen Rapsodia-levy oli sanomaltaan huomattavasti kevyempää.

Aiempien albumien yhteiskunnallisesta maailmasta ja filosofisesta runoudesta ei ole paljoakaan jäljellä, ellei Vasen väsynyt silmä -biisiä halua yhden Arhinmäki-maininnan perusteella tulkita poliittiseksi piikittelyksi vasemman laidan poliitikkojen suuntaan. Loven löyhänä teemana on turhankin ilmeisesti rakkaus, joka on levykokonaisuutena tunnetusti äärimmäisen haasteellinen aihe.

Asa onnistuu toki tuottajiensa avustuksella tekemään tälläkin kertaa useita huippubiisejä. Isokynä Lindholmia sämpläävä Mä haluun olla hippi, Wigwamin pohjille rakentuva Täältä tulee valo ja Kasevaa lainaava Rakkaiden kuvia kuuluvat musiikin parhaaseen a-ryhmään. Magyaria sämpläävä Taulu tanssii rakkauskliseiden nuoralla, mutta onnistuu silti sulattamaan paatuneen sydämen: paan valovoimasi armosta/vilpittömyydelle hiukan valkosta/taivaan täydelt sun suruille sinistä/mustaa reunoille tasapainon nimissä/paletti käsis/kasetti pilvissä/kaikki värit/ja silmissä maailma.

Näiden laulujen kanssa samalle tasolle päästään albumilla kuitenkin liian harvoin. Lovea leimaa turha ja harmittava (joskin ymmärrettävä) uskalluksen puute. Juicea, Baddingia, Leeviä tai M.A. Nummista ei harmi kyllä vedetä Lovella omaleimaisen ja lahjakkaan hip hop -artistin mankelin läpi. Asa hiipii kohteliaana vieraana Love Recordsin metsissä, kun pitäisi tampata, harventaa vesurilla ja moottorisahalla sekä kiipeillä ja hyppiä puusta toiseen. Toisaalta, kuten artisti itsekin riimittelee: Nyt on loppu nää sanat/oon kyllästyny näihin/jokainen saa mennä. Yhdentoista sooloalbumin ja kolmen Jätkäjätkät-levyn jälkeen se on varsin luonnollista.