Warren Haynes: Ashes & Dust

Mascot

Uransa merkittävimmät työt The Allman Brothers Bandin ja tämän sisaryhtye Gov’t Mulen riveissä tehnyt Warren Haynes on kiireinen mies. Kitaristin toinen sooloalbumi Man in Motion ilmestyi sopivasti juuri ennen 30-vuotis taiteilijajuhlia ja vain vaivattomat 18 vuotta esikoisen jälkeen. Tältä pohjalta melko tarkkaan tunnin mittainen Ashes & Dust onkin syntynyt suorastaan rivakalla vauhdilla viimeistelty pitkäsoitto, etenkin kun Gov’t Mule on työstänyt samaan aikaan oman kiekkonsa ja veljesten bändinkin velvoitteet ovat täyttäneet Haynesin kalenteria.

Bluesrockin uurteisia sointuja pursuava ja folkin kelttiläisemmällä laidalla toisinaan pistäytyvä albumi on sanalla sanoen sielukas, vaikka kokonaispituus vaikuttaa soittokertojen karttuessa rahdun massiiviselta. Haynes osaa kuitenkin työntää ja vetää riittävän paljon ja sopivissa kohdissa, kappalejärjestys on tarkkaan harkittu ja suuren kumarruksen ansaitsee myös studiossa soittanut Railroad Earth. Kyseinen roots-bändi taikookin sovituksiin toistuvasti henkeä ilmavalla ja tarvittaessa hyvin pidättyväisellä soitollaan, jonka herkkyys on folkahtavien blues-raitojen elinehto. Ensiluokkaisesta materiaalin tulkinnasta järisyttävin osoitus on kiistatta miltei kahdeksan ja puoliminuuttiseksi teokseksi kasvava Spots of Time, joka voisi olla bluegrassin löytäneen Jethro Tullin aikaansaannos, ja jonka äärellä voisi viettää vaikka toiset kahdeksan plus minuuttia.

Haynesin tausta kovana rokkarina unohtuukin, kun mystisen Amerikan takamaita, autioita ratapihoja ja äärettömiä etäisyyksiä mitataan 13 raidalla ja heijastellaan hieman erilaisilla linsseillä. Toisinaan folk astuu parrasvaloon, hetkittäin blues maalaa maiseman siniseksi ja väliin livautetaan rennompaa juuresteluakin. Tempo hypähtää mellencampmaisimpaan laukkaan tarttuvan Company Manin voimin, mutta albumin (ja artistin) sydän löytyy luultavimmin Glory Roadin verkkaisesta keinunnasta, jonka mukana kuullaan myös Grace Potterin – tuon oman sukupolvensa Janis Joplinin – upeaa laulua. Haynes se vain paranee kuin etelän viini vanhetessaan.