Julkaistu: 27.08.2015
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Innostuin alun perin lahtelaisen Luxury Toysin viiden vuoden takaisesta They Come In Feathers -EP:stä sen verran paljon että yhtye piti nostaa haastatteluun asti. Melodisen poprockin iloisen tekemisen meiningin ja rockaavan grooven yhdistelmästä jotain omanlaistaan loihtineen yhtyeen pitkäsoittodebyytti onnistui olemaan samaan aikaan vivahteikas ja yhtenäinen. Kapakkigroovesta savuisen pohdiskelun kautta glam-mausteisiin ja leppoisuudesta hilipatihippaan kautta munien kourintaan.
Nyt yhtye tarjoilee jatkoa edelliseen. Albumin otsikon puolesta mennään meluisampaan suuntaan, mutta onko nimi enne? Renesanssirock on laatusana mikä saatekirjeestä löytyy. "Matka, joka roiskii kuulijan korvakäytäville ydinmehuja rockista, popista ja bluesista maustaen musiikillista mahlaa punkin, countryn tai vaikkapa gospelin keinoin". "Ei sillisalaatti vaan voodookeitos". Mikä on totuus?
Ainakin sen voin allekirjoittaa että samoin saatteessa mainittu myrkyllisempi soundi pitää paikkansa - Luxury Toys ei ole tällä levyllä yhtään niin leppoisa ja "mukava" kuin ehkä aiemmin. Psykedelia ja tiluttelu on saanut lisätilaa mutta varsinaisesti noisen suuntaan ei ehkä kuitenkaan ole liikahdettu. Ja junnauksen vastapainona on edelleen laulunkirjoittajakaksikko Lester Briscon ja Tom Hilding Virtasen ymmärrys melodian päälle, mikä linjaa levyä pääosin onnistuneesti sekä suhteessa aikaisempiin teoksiin että yhtenäisenä kokonaisuutena.
Eritelläänpä vielä vähän, että onko levy lopulta sillisalaatti vai linjakas retki? Magnolia avaa pelin melkoisen rutinan kautta. Jykevä ja mahtipontinen glampop-teos kaartuu oikeastaan vasta kerrossaan pois patsastelusta melodisempaan koukkuun, mistä se särisee taas tylysti paikoin paikallaan vehtaavan, paikoin melko progressiivisen psykedelia-tummailun pariin. Kappale itse asiassa kuvaa hyvin koko albumia - vaikka Luxury Toysin koko ajan omaksi itsekseen tunnistaa, tasapainoillaan sävykkyydessä sen rajoilla pysyykö koukku mukana. Leppoisammin glam Spare Love heiluttaa rennosti takamustaan kohtuullisen nautinnollisella rullauksella muttei karkaa kliimaksiin asti. Koira-haukahduksilla ja inahduksilla osuvasti maustettu raukea Dogs At Play ottaa lähes toista minuuttia noustakseen rullaukseen, mikä on hiukan pitkä aika odottaa että tapahtuuko biisissä mitään. Vauhdikkaampi loppupuolikas biisistä on onneksi kelpo poprock-ralli hyvällä groovella ja asiaan sopivilla tilutuksilla.
Synkästi jumittava voodooblues 69 96 palaa psykedelian pariin kieltämättä komean hypnoottisesti, mutta sauhuinen junnaus vaatisi tietynlaisen mielentilan pohjakseen. Eli ei onnistu nykäisemään sellaiseen tilaan pelkän musiikin voimin. Torvikoristeinen, samaan aikaan huohottaen rullaava ja raukeasti hymyilevä Stalin Thanks A Lot vetoaa meikäläisen tarttuvan popin diggailuun. Munakkaammin svengaava Love Making Song rokkaa lipputanko tanassa, In Tune, Out Of Sync rouhii vakavammalla naamalla ja Never Go Out luottaa suoraviivaiseen rokki-kaavaan. Ja tekee sen toimivasti.
Akustinen kantri-gospel Two Sides Of Salvation on rämisevällä kiireettömyydellään mukavan ajaton välipalaballadi, vaikkei siitä ehkä pääruokaa saakaan. Levyn kliimaksi Diagnosis And Pills lähtee suoraviivaisempien rokettien sarjaan, mutta ehtii yhdeksän minuutin matkallaan kaartelemaan myös psykedeelisesti, junnailemaan siellä täällä ja trippailemaan omissa sfääreissään. Ote tahtoo kirvota matkalla.
Vaikka ymmärrän ja arvostan yhtyeen kunnianhimoa pyrkiä kohti monimutkaisempaa ja sitä kautta ehkä syvällisempää, on minulle usein se helppous ja mukaansatempaava melodia tai groove se mikä bändissä viehättää. Nyt surffailu siellä täällä hiukan karkottaa yhtyeen parasta ydintä - sitä mikä alun perin sai meikäläisen LuksusLeluista innostumaan. Ei huono, muttei hittikään.
Rockpotkivaa groovepoppia soittava Lahti-lähtöinen yhtye.
Linkki:
luxurytoys.org
(Päivitetty 11.2.2021)