Rock Candy Funk Party: Groove is King

Mascot

Nomen est omen, kuten jo roomalaiset tapasivat todeta. Suurelle yleisölle kenties helpoimmin Joe Bonamassan yhtenä sivuprojektina tuttu Rock Candy Funk Party on toisella albumillaan kovassa vedossa. Groove on todellakin kuningas ja mitä itse bändiin tulee, niin se rokkaa ronskisti, se funkkaa notkeasti, se maistuu syötävän makealle, ja se toden totta osaa pitää hauskaa. Rock Candy Funk Party – eipä tuota voisi paremmin kiteyttää.

Genrepoliisien painajainen on ansioituneen kitaristin Bonamassan, rumpali/tuottaja Tal Bergmanin, kitaristi Ron DeJesusin ja basisti Mike Merrittin yhteinen superbändi, jonka musiikissa yhdistyvät merkittävät osat viimeisten 50 vuoden länsimaisesta musiikkihistoriasta. Ryhmän sydän sykkii lähellä funkin ja jazzin virtoja, vaikka etenkin tällä toisella pitkäsoitolla, bluesahtava rock on noussut lähemmäs pintaa. Omia linjoja keitoksessa muodostavat disco-vaikutteet, sekä satunnaiset sivuaskeleet aggressiivisempien tanssimusiikin muotojen puolelle, joista hämmentävin on albumin päättävä The Fabulous Tales of Two Bands, joka soi kuin Dust Brothersin mestarillinen Fight Club -soundtrack konsanaan. Eikä funk/jazz katoa edes näissä kääneissä täysin kuvasta.

Groove is Kingin keskeisimmät juonteet löytyvät kuitenkin If Six Was Eightin rytmi-iloittelusta, Don’t Be Stingy With the SMPTE:n letkeästä discoilusta ja Don’t Funk With Men kumilankapaukkeesta, joka saa jääpalasetkin kurvailemaan lasissa. Jos on olemassa kuumaa bilemusaa, tämä tavara on jo silkkaa magmaa, antaudun.