Siskot: Peruna

Omakustanne

Suomalainen oudompi rock elää ja hengittää vahvasti, vaikka mestarit Nurmio & Röyhkä ovat ikääntymään päin ja uutta messiasta ei ole – ainakaan juuri nyt – näköpiirissä. Toisaalta Siskot on mitä mainioin esimerkki uuden sukupolven vinorokkailusta, sillä wanhan ja toimivaksi havaitun slaavilaisen melankolian ja suomalaisen outoilun kylkeen on yhdistetty jotain uutta. Tai eihän tässä oikeastaan ole mitään sen uudempaa, koska x-tekijä taitaa olla suurimmilta osiltaan joskus 90-luvun puolivälissä maahan haudattua grungea, mutta kaavaa on päivitetty juuri sopivasti. Peruna tuoksuukin ylösnostettuna sopivasti korpimaiden mullalle, jonka viereen lautaselle on sommiteltu semi-eksoottinen salaatti, eikä se flanellin odöörikään nyt mikään pahin katku ole.

Siskot antoi pientä metsäpalovaroitusta reilun neljän vuoden takaisella Ilkimys-debyyttialbumillaan, mutta kappalemateriaalin epätasaisuus ja selkeiden ykköspistojen puute eivät saaneet kuusikkoa syttymään. Suuret tulimyrskyt jäävät myös nyt puuttumaan, vaikkakin Peruna on kokonaisuutena ehyempi ja tunnekuvioinniltaan mehevämpiin multiin juurensa ulottava outolintu.

Minkäänlaisesta ulkopuolisesta tuottajasta ei ole mainintaa, joten moisen käyttöä vastaisuudessa voisi kokeilla, sillä paremmin opastetuissa käsissä näistä kipaleista olisi saattanut kehkeytyä niitä puuttuvia silmukoita ja äkkitiputuksia jo muuten sangen kelvollisessa musiikkivuoristoradassa. Erityisesti Kun rakkaasi vuotaa ja Kivisilmäiset vihjailevat bändin kyvystä luoda päähän tarttuvia siivuja, eivätkä nämä ole suinkaan ainoita ”läheltä piti” -tilanteita. Onhan siellä jo kiihkeästi sielunveljeilevä Odotan parempaa aikaa, ja Pieni ja pörröinen Klaus svengaa eloisa puna poskillaan, mutta jotain tästä vielä puuttuu ja sitä jotain etsiessä bändin ei kannata kuokkia liian kaukaa.