Alexander In Paris: Mirrored Minds

Vaikka kotimaisen indierock-nelikon Alexander In Parisin debyyttialbumi Mirrored Minds näki päivänvalon jo maaliskuun lopulla, on yhtye edelleen ajankohtainen näin syksyn pikku hiljaa lähestyessä. Onhan yhtyeen musiikki myös saatekirjeensä mukaan toimivaa nimenomaan pimeinä syysiltoina kynttilän valossa.

Samaisen saatteen mukaan keväästä 2011 ympäri Suomea ja hiukan rajojen ulkopuolellakin keikkailleen nelikon musiikkia on verrattu mm. The Nationaliin ja Midlakeen, jotka kieltämättä ovat aika harvinaisia vertailukohteita kotimaisille yhtyeille. Omaankin korvaan Pariisin Aleksien soitossa kaikaa paikoin Nationalmaista pehmeää leijailevaisuutta, löytyypä siitä myös Midlakemäistä heleää polveilua. Silti verrokkiensa huippuhetkien kaltaista vangitsevuutta tai hitikkyyttä Mirrored Minds ei onnistu tarjoamaan, mikä toki olisikin paljon vaadittu kotimaiselta debytantilta.

Ihmisten tunnetiloja ja elämäntilanteita ulkopuolisen näkökulmasta peilaava albumi istuu luontevasti tarkkailijan asemaansa. Haikean akustinen pelinavaus Learn To Say Goodbye onnistuu jo tiivistämään samaan pakettiin kiireettömän raukeuden, heleän hymyn ja reippaan eteenpäin menevyyden. Pehmeydestä pidetään kiinni vaikka poljento rullaa. Kristian Ilkon laulu toimii paketissa hyvin vaikka laulu ei olekaan se millä yhtye tähtihetkiään rakentaa. Sellaiset varsinaiset ihon alle menevät hetket jäävät saavuttamatta. Biisikynässä ja sovituksissa on silti peukun ylöspäin nostavaa tekemisen meininkiä ja korvaa miellyttävää näkemystä.

Reipas ja selkeästi kuulaammin iso Save Your Prayers on kelpo stadion-indietä, Spell On Me saa hymyn nousemaan vaivattomuudellaan ja rennolla menevyydellään. Tummasyisesti viipyilevä This Little Old Town luottaa kirkkaan kuulaaseen kitarakaareen ja vauhdin pois ottamisen tuomaan öiseen maisemaan. Akustisen sielukkaasti näppäilevässä Untitledissa on kivaa pieni on kaunista -herkkyyttä. Pidän myös When You Came Alongin kimaltelusta. Mainitsemisen arvoisen tunnelman onnistuu luomaan myös viipyilevästi mollissa kaarteleva päätösraita Little Did I Know. Plussan puolelle mennään mutta sävähdykset jää saamatta. Joka tapauksessa kelpo pelinavaus.