Julkaistu: 26.07.2015
Arvostelija: Mika Roth
Epic
Pertti Kurikan Nimipäivät ei tuonut voittoa viisureissultaan, mutta ainakin rupista punkkia veivaava nelikko sai kisojen myötä mahdollisuuden niputtaa yksiin kansiin tähänastisen tuotantonsa. Ja kuinka ollakaan niiden kaikkien hittien parhaimmat palat ynnäävät kaikki aiemmat julkaisut – eli bändiltä ei siis ole ilmestynyt muuta kuin parhainta mahdollista.
37 kappaleen ja hiukan päälle tunnin mittainen annos 70-luvun proto-punk/punk –räimettä on kertaistumalta nautittuna miltei hengästyttävä kokemus, mutta ainakin yksi asia on varma: PKN tekee omaa juttuaan, eikä välitä tuon taivaallista siitä mitä muut ovat asioista mieltä. Tuo tinkimättömyys ja peräksiantamattomuus auttaa etenkin niissä tilanteissa, joissa biisimateriaalin laatu ei välttämättä nouse Miks ei kukaan ymmärrä? -biisin, tai edes Häirikkö-Tonin tasolle. Betonisen asenteen lisäksi bändiä auttavat luonnollisesti raastavat soundit, joissa ei voi olla kuulematta ylivertaisen The Stoogesin kaikuja, sekä tekstit, jotka saattavat olla PKN:n merkittävin ase. Vaikka toisin voisi kuvitella, niin ei se ihan helppoa ole julistaa: Mä vihaan maailmaa tai Sä et oo normaali, mutta niin vain ryhmä selviytyy tiukimmistakin tilanteista.
Pitkässä juoksussa saattoi olla vain hyväksi, ettei kovasti ainakin kotimaassa povattua viisuvoittoa tippunut, sillä nyt yhtye on vapaampi kuin koskaan aiemmin. Eikä tällainen räime sinne modulaatioiden ja kauniiden melodioiden sekaan olisi sopinutkaan. Ja hyvä niin.
Kehitysvammaisille suunnatulla kulttuurityöpajalla perustettu punkbändi.
Linkki:
kovasikajuttu.fi
(Päivitetty 6.8.2016)