Fokker: II

Fokkin’ Good

Fokker julkaisi kahdeksan vuotta ja risat sitten Fokker… has Landed -debyyttialbuminsa, jolla rock soi ja roll raikasi Ameriikan malliin. Kuuleman mukaan kiekon seuraajaa ryhdyttiin sorvaamaan jo menneellä vuosikymmenellä, mutta syystä ja toisesta, ja kai vähän kolmannestakin johtuen valmista on syntynyt vasta nyt.

Musiikillisella taivaalla Fokker on pysynyt lähellä tuttuja maisemia ja bändin sutjakka rock on kosketuspinnaltaan ennemminkin pehmeää kuin karheaa. Kulmia ja rosoja on hiottu studion hämärissä pois tosin siinä määrin, että allekirjoittaneen huomio tahtoi jo kerrassaan karkailla muihin asioihin levyä kuunnellessa. Toki musiikki on miellyttävää ja soljuvaa, mutta ilmassa on lievää yliviihtymisen makua, mikä ei koskaan ole hyvästä, väitän. Rockin sieluun kuuluu olennaisena osana tietty vaaran tuntu ja II-albumillaan Fokker välttää silmiinpistävän tehokkaasti riskejä, rajanylityksiä sekä kaikenlaisia yllätyksiä. Homma toimii kyllä periaatteessa ja oikeisiin bokseihin saadaan ruksit, mutta käytännössä levy soi lähes huomaamatta alusta loppuun ja biiseihin pitää keskittyä aivan toden teolla jotta ne eivät lipsu ohi.

Fokker ei ole todellakaan ensimmäinen ryhmä jolle on käynyt chinesedemocracyt studiossa ja parhain tapa irtautua tilanteesta on takoa kasaan mahdollisimman nopeasti uusi levy, EP tai edes pari sinkkua. Potentiaali kaikuu näidenkin biisien taustalla ja joukkiolla on edelleen taidot kasassa, nyt vain pitäisi muistaa miten niistä on saatu aiemmin niin kovin paljon enemmän irti.