Fokker: II

Fokkin� Good

Fokker julkaisi kahdeksan vuotta ja risat sitten Fokker� has Landed -debyyttialbuminsa, jolla rock soi ja roll raikasi Ameriikan malliin. Kuuleman mukaan kiekon seuraajaa ryhdyttiin sorvaamaan jo menneell� vuosikymmenell�, mutta syyst� ja toisesta, ja kai v�h�n kolmannestakin johtuen valmista on syntynyt vasta nyt.

Musiikillisella taivaalla Fokker on pysynyt l�hell� tuttuja maisemia ja b�ndin sutjakka rock on kosketuspinnaltaan ennemminkin pehme�� kuin karheaa. Kulmia ja rosoja on hiottu studion h�m�riss� pois tosin siin� m��rin, ett� allekirjoittaneen huomio tahtoi jo kerrassaan karkailla muihin asioihin levy� kuunnellessa. Toki musiikki on miellytt�v�� ja soljuvaa, mutta ilmassa on liev�� yliviihtymisen makua, mik� ei koskaan ole hyv�st�, v�it�n. Rockin sieluun kuuluu olennaisena osana tietty vaaran tuntu ja II-albumillaan Fokker v�ltt�� silmiinpist�v�n tehokkaasti riskej�, rajanylityksi� sek� kaikenlaisia yll�tyksi�. Homma toimii kyll� periaatteessa ja oikeisiin bokseihin saadaan ruksit, mutta k�yt�nn�ss� levy soi l�hes huomaamatta alusta loppuun ja biiseihin pit�� keskitty� aivan toden teolla jotta ne eiv�t lipsu ohi.

Fokker ei ole todellakaan ensimm�inen ryhm� jolle on k�ynyt chinesedemocracyt studiossa ja parhain tapa irtautua tilanteesta on takoa kasaan mahdollisimman nopeasti uusi levy, EP tai edes pari sinkkua. Potentiaali kaikuu n�idenkin biisien taustalla ja joukkiolla on edelleen taidot kasassa, nyt vain pit�isi muistaa miten niist� on saatu aiemmin niin kovin paljon enemm�n irti.