Waves of the Echo: Fading Daylight, Bright Nights

Omakustanne

Helsinkiläinen Waves of the Echo syntyi jäsenten yhteisen rakkauden, eli brittipopin, ansiosta. Puhuttaessa saarivaltion pop-soundista skaala on oikeastaan hyvinkin laaja ja tuolla asteikolla helsinkiläiset sijoittuvat kauemmas hattarankevyestä pop-soundista ja lähemmäs tiivistunnelmaista laitaa, onneksi.

Eteerisyys, tunnelmallisuus, urbaanius ja ohuen sadeverhon läpi hohtava lämpö ovatkin termejä, jotka määrittelevät ryhmän musiikkia useimmilla raidoilla. Dream Street sulauttaa äänten virtaan joitakin puhe-sampleja, mikä vain vahvistaa bändin kaupunkimaista ja kansainvälistä fiilistä. Viskataan keitokseen vielä satunnaiset shoegaze-vivahteet kitaroineen ja bassolinjoineen, ympätään kaavaan brittipopille ominaiset vahvat synamatot sekä suuret äänimaisemat, niin jopa sanan ”stadion” voi nitoa lähelle bändin soundia. Tämänkaltainen rakennustyö lisää luonnollisesti mammuttitaudin uhkaa, mutta kiitos vahvan tuotannon, äänikakku on vain kookas, eikä kaiken alleen musertava.

Ensiluokkaisilla soundeilla ja hiotulla tyylitajulla pääsee pitkälle, mutta lopulta biiseistäkin on löydyttävä koukkua ja tarttumapintaa, jotta sisus ei kumise tyhjyyttä. Ja mitä Waves of the Echo tekee tällä saralla? No, tietysti miltei ensiluokkaista jälkeä, mistä valioyksilöt, kuten helkkyvä Forever ja hitaasti takaraivoon itsensä nakuttava Heartbeat, ovat selkeimpiä todisteita. Ja jos ette muuten usko, niin kuunnelkaa tanssilattioille suunnattu Better Than Ever -täsmäpommi, niin jo pitäisi valokeilan löytymän.