Julkaistu: 12.07.2015
Arvostelija: Mika Roth

New Music Community
Jukka Vaissin reilu nelj� vuotta sitten ilmestynyt Veritas Curat -debyyttialbumi esitteli artistin lanseeraaman �inhimillisen elektron� suurelle yleis�lle, vastaanoton ollessa liev�sti ristiriitainen. Toisella pitk�soitollaan Vaissi on v�hent�nyt entisest��n s�hk�n � ja ��nten m��r�� � saaden aikaiseksi intiimin, hauraan ja mietteli��n kiekon, mutta onko karsinta jalostanut kokonaisuutta?
Tarkemmassa syyniss� Lupaus osoittautuu oikeastaan mies & kitara �levyksi, jonka maalailevia raitoja on k�sitelty lis�aineilla ainoastaan silloin kun siihen on todella koettu tarvetta. N�in kappaleet ovat kielt�m�tt� j��neet paljaiksi, silottelemattomiksi sek� el�m�nmakuisiksi, mutta t�ss� tinkim�tt�m�ss� sielunluotauksessa piilee my�s albumin suurin ongelma: biisimateriaali ei yksinkertaisesti kest� n�in tinkim�t�nt� valokeilassa oloa. Luvassa ei ole suuria tunteita, eik� juuri pienempi�k��n sellaisia jotka voisi viel� viisi minuuttia my�hemmin palauttaa mieleens�.
Lupaus ei ole miss��n nimess� heikko kokonaisuus, mutta ei se ole my�sk��n vahva, vain muutaman raidan noustessa selv�sti sisarustensa � ja edelt�jiens� � yl�puolelle. Ehdottomaan k�rkijoukkoon nousevatkin vain Nymfipapukaija ja Paimenessa, joten kyseess� on ehdoton pettymys.




Parikymment� vuotta eri yhteyksiss� musisoineen Jukka Vaissin soolodebyytti oli t�ynn� inhimillist� elektroa. Toisella albumillaan Vaissi j�tti koneosaston takariviin ja otti k�teens� kitaran.
Linkki:
Jukka Vaissi Facebookissa
(P�ivitetty 12.7.2015)