Lykaion: Heavy Lullabies

Inverse

Dark metalin vaikeasti määriteltävän genren alle sijoitettu italialainen Lykaion on kuin viiden täytteen pizza: mukana on vähän kaikkea kivaa, mutta pekoni ja anjovis eivät oikein istu keskenään muiden palasten seuraan? Kaiken perustana toimivan tomaattikastikkeen virkaa hoitaa melodinen metalli, jonka päälle nelimiehinen ryhmä on ripotellut hard rockin murusia, runsaita viipaleita goottirockin tummia tunnelmia ja jonkin verran 90-luvun altsurockin stadionkelpoista ahdistuneisuutta.

Yhden herkku on toisen myrkkyä, ja toisin päin, mutta omaan makuuni saapasjalkamaan herrojen tuotos ei oikein osu. Ryhmä yrittää kynsin ja hampain saada otetta goottirockin/metallin mehevistä siivuista, mutta etenkin vokalistin puserruksen väkinäisyys kuuluu aina kotisohvalle saakka. Laulun puhtaat osuudet ovat vielä ihan mukiinmeneviä, parhaimmillaan jopa tarttuvia, mutta kun mukaan likistetään kovempaa kurkkkukärinää, on lopputulos lähinnä myötähäpeää aiheuttavaa ”rankkuutta”.

Albumilla on silti kirkkaampiakin puolia ja merkkejä siitä, että Lykaionin tulevaisuus saattaa olla oikeanlaisen jalostustyön kautta valoisakin. Waitin’ ja eräänkin herra Valon orkesterin mieleen nostava End of Time ovat kumpainenkin kelpo biisejä, joista toisissa käsissä olisi saattanut syntyä melkoisia tapporalleja. Tunnustuksen ansaitsee myös pakahduttavan suuri ja kaunis Till the End, jonka päättämänä levystä jää lopulta mukavan positiivinen jälkimaku.