Whale and the Village: Between the Tracks

Karhuvaltio

Nykyfolkin(kin) riesana on usein liiallinen soittotaitoon ja sen esittelyyn panostava ajattelutapa, biisien rakentuessa usein näyttävien suoritusten, enemmän kuin kunnon ideoiden ympärille. Turkulainen Whale and the Village -trio tuntuu syntyneen täysin päinvastaisen idean pohjalta: kolmikon ilmaisu on mutkatonta, iloisesti pulppuavaa ja vahvojen, mieleenpainuvien melodioiden rikastamaa. Eli juuri sellaista musiikkia, joka saa satunnaisen kuulijan fiilikset nousemaan hanakasti kattoon.

Kolmikko julistaa soittavansa melodista nykyfolkkia country-ripauksella, mutta allekirjoittaneen korvaan tarttui myös kaikuja heleästä popista, sekä vähäisiä bluegrass/roots –jäämiä, eivätkä nämä partikkelit suinkaan heikennä kokonaisuutta, vaan päinvastoin antavat sille lisää syvyyttä, tasoja sekä heijastuspintoja. Introksi luokiteltava Sunday Morning nostaa jo hymyn huulille susannevegamaisella minimalismillaan, mutta vasta toisena soiva Wind in My Heart kiskaisee verhot sielun edestä ja antaa valon paistaa täydeltä terältä. Kyse ei ole vain soundista, ilmaisusta, tyylistä tai itse kappaleista, vaan näistä kaikista tekijöistä jotka tuntuvat toistuvasti loksahtavan optimaalisiin asentoihin kolmikon käsissä.

Vahva alku saa jatkoa kun Sorry Bout the Pain helkkyy kauniisti asteen amerikkalaisemmassa folkin perinnössä, luoden mielleyhtymiä 60-luvun rauhan aurinkoon. Viiltävän kaunis Letting Go on puolestaan biisi, josta ei tahtoisi päästää koskaan irti. Ei vaikka raidalla on lopulta mittaa lähemmäs viisi minuuttia, niin vahvasti sielun ympärille kietoutuvasta kudelmasta tässä on kyse. Black Panted Sea kaihoilee tahollaan kuin pyhä Nick Cave Bad Seedseineen konsanaan, pasuunan piirtäessä ne viimeiset, potretin täydentävät viivat juuri oikeisiin kohtiin ja tämäkin alkuun hieman kuopalta vaikuttava kohta osoittautuu lopulta merkittäväksi kokonaisuuden palaseksi. Edes viime metrit eivät tiputa fiiliksiä, kiitos The Firen maltillisen liekin, ja näin seesteisen kaunis sekä vaimea päätösraita Tomorrow saakin sulkea albumin lohdullisiin fiiliksiin.

Tästä ei juuri kotimainen folk-levy parane ja kyseessä saattaa hyvinkin olla yksi vuoden merkittävimmistä debyyttialbumeista. Kannattaa siis tutustua valaan ja kylän touhuihin, vaikka folk ei välttämättä edes tuntuisi siltä omimmalta jutulta.