Akseli Hiltunen: Parafilia � lauluja ulkopuolelta

Omakustanne

Rock on rajaton riemu. Eik� sen tarvitse oikeastaan olla edes riemu, kunhan se on vain kaikin mahdollisin tavoin rajaton. Ulvilassa varttunut ja sielt� sittemmin Jyv�skyl��n siirtynyt Akseli Hiltunen on l�yt�nyt rockin ihmeelliseen lausekkeeseen hieman samantyylisen l�hestymistavan kuin mm. Kuolleet Intiaanit, YUP ja Sielun Veljet ennen h�nt�. Eik� siin� mit��n, sill� kotimaisen rockin kentill� on n�iden b�ndien ment�v� aukko, koska niist� jokainen on poissa keskuudestamme t�ll� hetkell�.

Parafilia, ahkerat kaivakoot sanan suoran tulkinnan esiin itse, on termin� sopiva t�lle ihmisluonnon ja mielen synkki� labyrinttej� kartoittavalle levylle. Ns. normaalejahan ei oikeasti ole olemassakaan, sill� jokaisen henkil�kohtaisessa latvustossa muumit asuttavat laaksoaan hieman eri tavoin. T�st� totuudesta YUP loi aikoinaan klassikoksi luokiteltavan Homo Sapiens -albuminsa, mutta Parafilia ei mill��n yll� samoihin sf��reihin, vaikka suunta on osapuilleen sama.

Parhaimmillaan Hiltunen on l�yt�nyt kappaleisiinsa saman vinksahtaneen teatterin tunnelman, joka oli ominaista etenkin em. Intiaaneille ja Puoskareiden varhaisemmille tuotoksille. Rokkinsa rakennuspalikoina ja mausteina Hiltunen on k�ytt�nyt l�hes mit� tahansa kuviteltavissa olevaa, eiv�tk� esimerkiksi progemetalli ja balkanin etnosoundit tahdo oikein istua samaan kuvaan ongelmitta. Toisaalta kontrastit ovat t�rkeit�, mutta kun v�h�n kaikki on kiistassa kaiken kanssa tahtoo se johtoidea hukkua, eik� kappalemateriaalista yksinkertaisesti l�ydy riitt�v�sti tarttuvuutta ja niit� kirkkaita helmi�, jotta levy kantaisi alusta loppuun.