All Over Maniacs: Heikoilla jäillä

Stupido

Kaikki käynnistyi punkista ja kovasta puserruksesta viisi vuotta sitten, mutta asiat menevät tunnetusti eteenpäin. Kolmannella albumillaan All Over Maniacs onkin jo paljon muuta kuin silkkaa punkkia, vaikka punk on yhä se runko johon kaikki muut palaset nidotaan. On sitten kyse satunnaisista metallin pätkistä, rokin räimeestä tai vaikka mistä.

Heikoilla jäillä –albumilla biisien keskimitta on painunut selvästi päälle kolmen minuutin ja painajaismaiseksi sekoballadiksi luokiteltava nimibiisi pusertuu albumin puolivälissä jo reilusti päälle neljän minuutin. Eikä kyse ole mistään turhasta venyttelystä, sillä raita kasvaa kuuntelukertojen myötä yhä suuremmaksi ja merkityksellisemmäksi palaseksi yhtyeen kolmatta albumia. Omanlaisensa möhkäle on myös lähemmäs seitsenminuuttinen päätösraita Kaksi vuotta kuolleena, jonka mustassa sadussa bändi löytää jotain sangen ainutlaatuista ja jota kannattaisi ehkä kehittää varoen eteenpäin tulevaisuudessa.

Painopiste on kuitenkin niillä toisilla raidoilla ja napakammista vedoista etenkin Osasto 10 ja Noitavaino iskevät leukaperiin kuin rautaputki. Yhtye on ymmärtänyt myös sen, että raskaus ei ole sama asia kuin metrin paksu äänivalli. Toisinaan karsittu räiske onkin huomattavasti iskevämpää ja näin myös ne tuhdimmat gravitaatiopisteet saavat lisää voimaa, kun paine ei ole vakio halki matkan. Sanoituksissa kieli painuu poskeen ja vähän muuallekin, mutta mitäpä näistä kun vauhti on kohdillaan.