Scorpions: Return to Forever

Sony

Eläkeikään ehtinyt Scorpions ennätti lopettaa jo kertaalleen rokkaamisen & rollaamisen, mutta mikäpä pitäisi miehet pois tieltä, kun kaikki kulkee niin mallikkaasti? Niinpä käsissäni on bändin kahdeksastoista pitkäsoitto, joka kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin, niin hyvässä kuin pahassa.

Viisi vuotta edellisen albumin, Sting in the Tailin, jälkeen ilmestynyt Return to Forever on kuin edeltäjänsä. Kiekko kaikuu 80-luvun suuruudenaikaa, tuoden mukaan keitokseen silti jotain uuttakin, joka antaa kokonaisuudelle iättömän fiiliksen. Rudolf Schenkerin kitara valittaa ja itkee House of Cardsin hitaissa käännöksissä kuin niillä takavuosien mahtiballadeilla konsanaan (tiedätte kyllä mistä biiseistä puhun), pusertaen taatusti yleisön kollektiivisista kyynelkanavistairti litran jos toisenkin. Luonnollisesti albumilla on myös se rankempi puoliskonsa, ja biisit kuten Rock My Car, Rock ’n’ Roll Band ja Going Out With the Bang kertonevat jo nimillään itsestään kaiken oleellisen.

Näissä kohdin voin myös tunnustaa, että kun sain saksalaisen rokin senioreiden kiekon käsiini olin – ainakin puolittain – valmistautunut teilaamaan sen. Mutta kuuntelukertojen ropistessa mittariin totuus kävi selväksi jopa kaltaiselleni hardrock-kyynikolle: Scorpions hallitsee edelleen tonttinsa ja Return to Forever on täynnä meneviä paloja, joista irronnee muutama ralli myös bändin tulevaan kiertueohjelmaankin. Ei tämä rock-kone taida pysähtyä koskaan, ja hyvä niin!