A Place to Bury Strangers: Transfixation

Dead Oceans

New Yorkista kotoisin olevaa A Place to Bury Strangersia mainostettiin kotikaupunkinsa kovaäänisimmäksi ryhmäksi jo vajaa kuusi vuotta sitten, mutta tällä kertaa tuntuu siltä, että volakan rajuus on ajanut itse kappalemateriaalin ohi.

Transfixation on sanalla sanoen vaikeasti kuunneltava levy, jolla särö ja meteli ovat kyllä paikoin huumaavalla tasolla, mutta joka antaa lopulta niin kovin, kovin vähän kuulijalleen. Parhaimmillaan ryhmä kuulostaa hieman toisen luokan Joy Division/Sisters of Mercy -kopiolta, mutta edes avausraita Supermaster ei osu kohteeseensa, vaikka on kopioista suorin. Päälle kuusiminuuttinen Deeper on mittansa(kin) perusteella levyn ydin, mutta kun ideat eivät virtaa, ne eivät vain virtaa – ei auta vaikka kuinka murinaa ja kaikua lisättäisiin. Tylsää.

A Place to Bury Strangers tuntuu ajautuneen täydelliseen umpikujaan, josta ei tämän näytteen perusteella ole pääsyä ulos. Kappalemateriaali on lähinnä mitäänsanomatonta ja niistä harvoista ideoista ei saada kiskottua juuri mitään mainitsemisen arvoista esiin. Pitäisiköhän yhtyeen miettiä pian itsensäkin sijoittamista haudan lepoon…