Sera: Sudet

Lisää ehdokkaita mollivoittoisen, isolla soundilla pelaavan suomirockin kentälle. Kontiolahden kuusikko Sera lyö tiskiin neljä vaihtelevan makoisaa näytettä taidostaan biittikoneilla miltei hämäävästi starttailevasta nimibiisistä aina Verenpisaran herkimpiä hetkiä säkeissään tavoittelevaan haikeiluun Et kuollut koskaan -raidalla. Kun mainitsin Verenpisaran biisin yhteydessä, täytyy tarkentaa biisin lähtevän kertosäkeessään paljon suoraviivaisempaan ja kuulaampaan tulkintaan. Kuuden miehen soitolla saadaan monipuolinen ja ”iso” soundi aikaan ja noita koneosuuksia käytetään taidolla maustamassa biisejä. Koukkuja on, selkeää näkemystä... On kuunneltu niin CMX:at kuin Timo Rautiaiset, toisaalta Sera nousee haikeiluista hakemaan sitä täydellistä herkkää popbiisiä huomattavasti pienemmällä annoksella angstia kuin edellämainittujen artistien taustoista löytyy. Monta astetta popimpaa. Ja vaikka sieltä niitä tuttuja elementtejä löytääkin, on Seralla kieltämättä melko selkeä oma persoona. Suomirokin modernisti popahtava serafiini...

Herkän akustisesta alusta massiivisiin jousisovituksiin nouseva Myrskyn merkit on malliesimerkki ns. tuotetusta mollirokista, hävyttömän itsevarmasti tavoitellaan kuulijan suosiota varmoiksi koetuilla keinoilla. Kaihoa, isoja ääniä, perinteikkäiden viulujen tuomaa klassisuutta... harmi, että biisi ei muuten vakuuta ihan sinne lopulliseen hittiosastoon, voisi vaihtelun vuoksi tippua jopa paremmin herkkänä akustisena silmät kiinni ja kyyneleet silmäkulmassa –fiilistelynä. Ei se totta ollutkaan alkaa jo totuttaa korvaa Sera -soundiin. Toimivan rytmiryhmän päälle kaksi kitaraa ja koskettimet, samaan aikaan haikeaa ja raskasta, kevyttä ja tunnelmallista. Tomi Hämäläisen suoraviivainen, selkeä ja jopa kuulas laulutulkinta ei ehkä omaa samoissa mitoissa persoonaa kuin moni vinompi kilpailijansa, mutta ainakin minua toisaalta miellyttää rehellisen suora, avoin ja rauhallinen... voisi sanoa jopa komea laulu.

Seran neljäs omakustanne vakuuttaa, eiköhän ensi vuoden lopulle suunniteltu pitkäsoitto viimeistään vakiinnuta Seralle oman paikan suomalaisen rockin juhlapöydässä. Hyvät näytöt olisivat ainakin pohjana.