Marilyn Manson: The Pale Emperor

Hell, Etc.

Musiikkimaailmassa kaikki tuntuu kulkevan suuremmissa ja pienemmissä luupeissa, joten ei liene mikään yllätys, että Marilyn Manson kuulostaa uusimmalla pitkäsoitollaan kovasti 20 vuoden takaiselta itseltään. Yhdeksännellä pitkäsoitollaan Manson on jättänyt metallin kaiut taakseen biisien rullatessa parhaimmillaan kuin Potrait of an American Family -debyytillä konsanaan. Bluesahtava rock räiskähtelee yhä hetkittäin kuin miehen glam-kaudella parhaimmillaan, mutta selkein Bowie-laina taitaa tällä kertaa olla kannen Thin White Duke.

Mansonin levymyynti ja ura ovat olleet laskussa jo pitkään, eikä kerran koko Amerikkaa shokeerannut artisti ole saanut oikein mitään aikaiseksi sitten 12 vuoden takaisen The Golden Age Of Grotesque -albumin. Tällä kertaa Manson etsii uutta nostetta yhteistyöllä Tyler Batesin kanssa. Aiemmin lähinnä elokuviin musiikkia säveltänyt Bates on tehnyt yhteistyötä mm. Zack Snyderin sekä Rob Zombien kanssa, ja Bates onkin säveltänyt kaikki The Pale Emperorin kymmenen kappaletta, Mansonin vastatessa lyriikoista.

Herrat ovat yhdessä saaneet kasaan nipun näppäriä biisejä, mutta The Pale Emperoria ei voi varsinaisesti pitää minään uutena uljaana alkuna. Levy kyllä soundaa oikealle ja ruksaa tarvittavan määrän bokseja, mutta suuret biisit ja todellinen potku jäävät puuttumaan.