Tryer: Kukkia kaamoksesta

If Society

Tamperelainen punk-yhtye julkaisi syksyllä jatkoa vuoden 2012 loppuunmyydylle debyytilleen Hero Quest, joka oli Jani Ekblomin arvion mukaan jo napakka ja energinen levyllinen hardcoren, melodisen punkin ja kasarihevin keitosta. Kakkoslevyn saatekirjeessä toki todetaan yhtyeen nyt siirtyneen "debyytin puhtaasta skate-punkista askel hevimpään suuntaan" mutta eiköhän ne samat elementit ainakin jossain muodossa löydy molemmilta. Samassa tekstissä mainitaan myös että nyt ollaan vakavammin hevimausteen kanssa liikkeellä. Silti raskaus ei soi jäykästi tai tosikkona, mistä pitää huolen energinen ja sulava hardcore -juoksutus. Kaavan "jykevöitymisessä" auttanee toisen kitaristin Tumpin liittyminen kokoonpanoon. Vieläkin olennaisempaa kuin kaava on silti yhtyeen kyky tehdä edelleen biiseistään hitikkäitä ja koukuttavia, missä auttaa vahvasti yhtyeen vokalisti Jussi Kaholan toimivan kaahaava suomenkielinen laulupaahto.

Kaamokseen aikaan julkaistu levy tarjoaa maukkaita energiapiikkejä. Heti avaus Tuonelan joutsen läiskii hyvin turpaan. Kaholan karheasta meuhkasta saa jopa selvän - ilman että laulu silti mitenkään laahaa. Raivon ja melodisuuden tasapaino on toimiva, melankolisuus tuo syvyyttä muttei käänny puisevaan paatokseen. Lähes kompasteluun asti hätäinen Päästään pois tasapainoilee läpijuoksun rajoilla taitavasti, nousten jopa kertosäekoukukkaaksi. Samalla lailla lyhyen ytimekäs Kuule veljeni, kuule siskoni on vieläkin koukukkaampi yksilö.

Puolitoistaminuuttinen Heijastus menee jo hiukan meuhkaspurtiksi, vaikka samat aseet siinäkin on käytössä. Silti melodisesti ulottuvampi ja laulullaan positiivisempi skeittipaahto Mitä kauneus tuo tullessaan jättää edellisen varjoonsa. Päästään pois -raidan tapaan kertosäevetoinen kappale nousee levyltä jopa eturiviin asti. Pohdiskelevammin ja synkemmin lanaava Yön oma ammentaa massiivisuudesta mukavan kohtalokkaasti. Rakenteeltaan kunnianhimoisemmin erilaisia puolia yhdistelevä Valtataistelu jää hyvästä yrityksestä huolimatta omissa korvissa hiukan kuriositeetiksi. Parin minuutin räyhäkkä Pakoon on ytimekkäänä laukkana paljon rennompi ja sitä kautta toimivampi. Lyhyt ja raskas Vauhtisokeus melkein kaatuu aiheeseensa, muttei ihan.

Taivas aukeaa alkaa kokonaisuuteen verrattuna rauhallisesti, mutta lähtee yhtä lailla reippaasti rullaamaan. Melankolia paistaa kuitenkin säröisenä tummuutena, johon jykevä jyräys tuo tarvittavan potkun. Ainekset ovat tavallaan aika karuja ja yksinkertaisia, mutta niistä saadaan maukkaasti sävyjä irti. Siinä mielessä Tryer ikään kuin jatkaa Abduktion raivaamaa tietä, vaikka kokonaisuus on raskaampi. Tärkeä yhdistävä tekijä on nimenomaan suomenkielinen laulu.

"Hukka huutaa lisää aikaa", todetaan Susi -kappaleella, jossa meuhka kohtaa maukkaasti tumman pohjavirran. Levyn pisin kappale on jätetty viimeiseksi, mutta vauhtia ei puutu myöskään Puutteelta. Livenä purkkiin suht nopealla aikataululla äänitetty albumi onnistuu yhdistämään toimivasti räiminnän parhaat puolet raskauden tuomaan jykevyyteen ilman että soitto olisi erityisen jäykkää tai meuhkaus vailla tarkoitusta. Kukkia kaamoksesta on hikinen, tarttuva ja mukavan piristävä levy - tummasta sävystään ja kaamos-teemastaan huolimatta.