Carl Barat And The Jackals: Let It Reign

Cooking Vinyl

Brittilegendojen The Jamin ja The Clashin hengessä itsekin legendaksi 2000-luvun taitteessa noussut The Libertines muistetaan garagerockia perin englantilaisesti rouhean punkilla otteella soittamastaan musiikista mutta myös Carl Baratin ohella toisen laulaja-kitaristinsa Pete Dohertyn sekoiluista. Hetkessä elänyt yhtye hajosi vuonna 2004, mutta siinä missä Doherty pisti pystyyn Babyshamblesin ja varasti otsikot mallivaimoillaan ja huumeongelmillaan, nosti Barat Dirty Pretty Thingsin brittirockin uuden sukupolven lipunkantajaksi. Nyt saadaan nauttia lahjakkuutensa kaikissa kokoonpanoissaan todistaneen Baratin uudesta yhtyeestä, joka on koottu hivenen Libertinesin hengessä netti-ilmoituksilla. Tuhansien halukkaiden joukosta The Jackalsiin valikoituivat kitaristi Billy Tessio, basisti Adam Claxton sekä rumpali Jay Bone. Samanhenkisyys oli saatekirjeen mukaan ykkösvalintaperuste ja lopputuloksen perusteella nelikko sopii yhteen loistavasti.

Laiskalla ska-nytkeellä tunnelmoiva pelinavaus Glory Days raukeilee melankolisesti pehmeällä marakassi-tahdilla mutta isolla soundilla ja likaisella säröllä. Räväkämpi Victory Gin kuorruttuu torvilla ja rouhean soiton täydentää Baratin äänen karheus. Huohottava Summer In The Trenches menee läpijuoksuksi mutta koukuttaa silti. A Storm Is Coming koristaa raukeaa rouheuttaan komeasti stemmoilla, akustisemmin avara mutta melodisuudessaan yhtä lailla savuinen Beginning To See ottaa vielä jouset käyttöön isontamaan ilmettä. Baratin bändin parhautta onkin koukukkaan biisikynän ohella taito käyttää juuri sopivaa määrää ja toisiaan tukevaa instrumentaatiota. Let It Reignin pisteitä nostaa sen linjakas sävykkyys.

Päähän jäävistä anthemeista pitää erikseen mainita ainakin rupinen March Of The Idle, jonka ärhäkkä kertosäe pohjustetaan toimivasti raukeassa mollissa pohdiskelevilla säkeillä. Haikean kaaren ja säröisen nytkeen yhdistelmä nostaa peukut. Bassonnytkeellä lähtevä veikeämpi We Want More luottaa suorempaan linjaan, nostaen samalla tavalla kerrollaan pomppuvaihteen pintaan. Klassinen englantilaislegenda War Of The Roses kulkee Jackalsilla savuisen vaaniskelun kautta jykevään askeleeseen ja lopun mahtipontiseen tilutteluun. Hätäisesti sprinttaava The Gears pistää taas tossut savuamaan, albumin päättävä Let It Rain rauhoittelee viehkeästi. Vaikka Barat kumppaneineen ei ehkä kirjoita uutta juonenkäännettä brittiläisen rockin historiaan Jackals -debyytillään, hallitsee yhtye lajityyppinsä kiemurat ihailtavalla tavalla. Olenko koskaan kuullut tyhjänpäiväistä biisiä Carl Baratilta? Tuskin...