Viet Cong: Viet Cong

Jagjaguwar

Kanadan Albertan toinen suuri kaupunki, Calgary, on merkittävän osan vuodesta kylmä ja pimeä paikka elää. Kenties juuri sen takia noilta seuduilta tulee niin monia rosoisia bändejä, aivan kuten täälläpäin on tilanne esimerkiksi Perämeren rannoilla. Viet Congin ärhäkässä energisyys on angstista, mutta ryhmä ei sorru mihinkään viiden sentin mököttämiseen, sillä vokalisti/basisti Matt Flegel ja rumpali Mike Wallace vaikuttivat sittemmin edesmenneessä Women-yhtyeessä. Viet Congissa kokenut kaksikko on saanut seurakseen kaksi kitaristia ja Scotty ”Monty” Munron sekä Daniel Christiansenin täydentämä nelikko onkin pyöräyttänyt kasaan melkoisen esikoisalbumin.

Levyn saatteessa musiikkia kuvataan labyrinttimaiseksi post-punkiksi, mikä luettuna tuntui aluksi melkoiselta heitolta. Sanahelinältä vaikuttava määritelmä osoittautui kuitenkin kuuntelukertojen myötä todella mainioksi kiteytykseksi, sillä nelikon sokkelomaiset sovitukset ja noisella kuorrutettu post-punk on yllättävää ja se osaa väistellä genren peruskuvioita esimerkillisesti. Onkin oikeastaan puolittainen vääryys puhua post-punkista, sillä vaikka soundissa on tiettyjä yhtymäkohtia, on Viet Cong samalla jotain aivan muuta. Biisien ytimessä sykkivät bassolinjat rakentavat siltoja varhaisen New Orderin suuntaan, ennen kuin tuosta kokeellisesta bändistä tuli pophitti-automaatti, mutta varsinaiset kuninkaat ovat runsaat, diskanttisesti humisevat ja rämisevät kitarat.

Viet Cong nauttii kaoottisuuden rajoilla tanssimisesta ja vaikka esimerkiksi Pointless Experience olisi kääntynyt vaivatta radiokelpoiseksi hitiksi, nuijaa ryhmä sitä vinksahtaneella noise/jazz –vallituksella saaden aikaiseksi jotain ainutlaatuista. Bunker Buster olisi voinut puolestaan kasvaa perinteisten post-punkkarien käsissä genrensä merkkipaaluksi, mutta Viet Congin mankelissa biisi syntyy uuteen maailmaan jossa uudet lait ja soundit tekevät siitä ajattoman. Ehdottomin mestariteos on kuitenkin albumin sulkeva Death, joka päälle 11 minuutin kestollaan huipentaa Viet Congin raivon, tunteen, voiman ja ahdistuksen niin, että musiikin taottua on vain vedettävä henkeä – ja aloitettava alusta.