Forwardman: This Ain’t No Rocket Science

Secret Entertaiment

On bändejä jotka nojaavat leppoisasti taaksepäin, sekä bändejä jotka nojaavat levottomina eteenpäin. Debyyttialbuminsa juuri julkaissut Forwardman kuuluu eittämättä rohkeasti etunojaisiin ryhmiin, jotka tahtovat tulla ämyreistä ulos vaikka volakkaa painaisi kuinka alas. Esikoisensa pyöräyttänyt Forwardman on nimensä mukaisesti yksi mies ja Sakari Viittalan kirjoittama, sovittama sekä puoliksi tuottama kiekko on kiistatta omannäköisensä energinen rock-ilmentymä.

Kitaroista ja vokaaleista vastaava Viittala on riuhtonut ja rokannut studiossa kasaan kymmenen raidan verran jotain, jota voisi määritellä rockin, kitarapopin, ysäri alternativen sekä uuden aallon hetkittäin hyvinkin onnistuneeksi yhteentörmäykseksi. Sosetta hämmennetään vielä satunnaisilla discon väläyksillä (Feel Like Dancing ja Plan C), sekä kokeellisemman rockin surinalla, mistä päätöksenä soiva Two Suns on kunnianhimoisin osoitus. Jotta kuva olisi riittävän rikkonainen, on sekaan päässyt vielä hieman tunnelmallista balladia ja rämisevää noisea, minkä jälkeen satunnaisen kuulijan pääkoppa heliseekin jo ääni-ja tyyli-aaltojen ristiaallokossa.

Rikas värimaailma on toki vahvuus, mutta This Ain’t No Rocket Science tahtoo jo paikoitellen hajota värisateeksi Viittalan hamutessa yhä uusia ja uusia elementtejä käsiinsä. Näillä aineksilla tasapaino olisikin löydetty vasta jossain tuplalevyn ja boksin välimaastossa. Toinen selkeä ongelma on englannin lausunnassa, koska näin vahvana finglishinä kieli kolisee väärällä tavoin korvaan. Enkä peräänkuuluta tässä mitään puhdasta Oxfordin-englantia, mutta ainakin konsonantteja olisi hyvä pehmentää jos lyriikat saatetaan ilmoille lähinnä huutamalla.