The Waterboys: Modern Blues

Harlequin and Clown

The Waterboys on uudella vuosituhannella siirtynyt neljän vuoden julkaisuväleihin, eikä olympia-rytmi näytä juuri tylsistyttäneen Mike Scottin kipparoiman ryhmän omanlaistaan terää. The Waterboys onkin uskollinen itselleen, ja erityisesti omalle soundilleen, yhdennellätoista albumillaan, joka tiivistää bändin oleellisimmat elementit sangen onnistuneesti.

Tämä tiukka perinteissä pysyminen on toisaalta kaksiteräinen miekka, sillä vaikka ryhmä on lähtenyt hakemaan uuttaa potkua aina Nashvillestä saakka, soi bändin folkrock kuin menneinä kunnian aikoina. Kerrostumat ovatkin muhkeita ja irkkuvivahteet helisevät siellä sähköisen räimeen seassa makoisasti, mutta mitään kovinkaan uutta The Waterboys ei osaa enää rullata esiin. Scott nojaa jopa teksteissään melankoliseen nostalgiaan, jossa aika mennyt koskaan ei palaa, ja voi kuinka kultaisia nuo päivät olivatkaan.

Modern Blues on toimiva ja johdonmukaisesti etenevä kiekko, jonka kappaleissa riittää sen verran groovea ja boogieta, että eiköhän bändi puksuta taas seuraavat neljä vuotta eteenpäin. Ei siis mitään hämmästyttävän uutta auringon alla, mutta bändin fanit saavat pitkälti sitä mitä odottavatkin.