Them Bird Things: The Bride Who Came To Yellow Sky

Playground

Jos Them Bird Things viime levyllään luopui alkuperäiseen ideaan kuuluneesta Mike & The Ravens -herrojen laulunkirjoituksesta, nostaen sijalle omat kykynsä, on helsinkiläisyhtye myös neljännelle levylleen muokannut pakettia. Alkuperäisestä kokoonpanosta on mukana enää yhtyeen omaleimaisin osanen, solisti Salla Day. Rumpali Affe Forsman sekä multi-instrumentalisti Tapani Varis tulivat mukaan edellisen levyn myötä, toinen kaikkea soittava Arttu Tolonenhan on mukana ollut jo pidempään. Suuri muutos soittajapuolella on kitaristi Timo Vikkulan poistuminen yhtyeestä. Tuottajana ja taustavoimana toimii edelleen Will Shade. Muutoksiin nähden yhtye on onnistunut koko uransa ajan melko hyvin pitämään kiinni omasta, tummasyistä rock-psykedeliaa americanaan ja kantrifolkbluesiin sekoittavasta kaavastaan.

Amerikkalaiseen musiikkiperimään nojataan edelleen, olipa kyseessä kantrifolk tai eteerinen rockpsykedelia. Vaaniskeleva ja viipyilevä ote paistavat jo intromaiselta Pretty Flylta, hypnoottisen pehmeät lyömät lisäävät koukkua City On The Hillillä.Vieläkin tarttuvampaan iskuun yltää rennon menevä The Tinker´s Tale, jossa on isommasta ilmeestä huolimatta makoisan heleä soundi. Vaikka soittimia on kohtuullisen paljon, niitä käytetään juuri sopivan hillitysti. Iloinen riehakkuus haastaa viipyilevyyden osuvasti.

Why The Sea Is Saltin raukean avara americana-kantri ei oikein ikinä liikahda kaartelustaan eteenpäin, Goodnight, Berlin onnistuu paremmin tomwaitsmäisellä vino-tuubailullaan yhdistämään raukean haaveilun koukukkaaseen eteenpäin menevyyteen. Kazoo-lopetus on mainio. Levyn hilpeimpiä hetkiä on Brer Rabbit & The Tar Babyn veikeästi rock n´rollaava leikittelevyys. Child Of Sabbath luettelee päiviään uneliaasti, nostaen viululla heleämpää vastapainoa vaaniskelulleen. Jollain tapaa tämäkin silti jää välisoitoksi reippaampien raitojen väliin, jonkinlainen viimeinen syvyys tai kimalle siitä uupuu. Isommalla soundilla varustettu I Dreamt I Saw Lucy Bogan Last Night onnistuu jylhemmällä kohtalokkuudellaan nousemaan paremmin esille, vaikka tahti on periaatteessa aika sama.

Popimmin etenevä Decoration Day on mukavan helposti lähestyttävä heleine hymyineen, kaartaen kauniisti ja näppäillen svengaten kuin 22-Pistepirkot konsanaan. Forsmanin pehmeä tapa käyttää lyömiään on Them Bird Thingsin kokonaisuudessa selkeä vahvuus. Uneliaasti venyttelevä Hurry Down Sunshine nostaa yhtymäkohtia jopa The Smashing Pumpkinsin akustisimpiin hetkiin, Billy Corganin tapaan känistä falsetissa. Heh.

Hyvällä imulla jatketaan Early In The Morning Againin reippaalla aamuvenyttelyllä, jossa pienuuden tunnetta tuetaan hyvin menevyyden tunteella, etenevällä poljennolla. Hometown Radio iskee mehukkaasti rokkaavan särön kiireettömän askeleen kylkeen, josta noustaan vielä stemmoilla komeasti. Vielä harkittua pianomaustetta niin vot! Elementit täydentävät toisiaan mainiosti. Nimen albumille tarjonnut unisesti junnaava kaunokainen The Bride Who Came To Yellow Sky sekä päätösraitana hypnoottisesti maalaileva Hornswoggled! täydentävät komean kokonaisuuden, jossa TBT:in paketti on jälleen astunut askelia eteenpäin. Oma askel kantaa ja muutoksia on tehty ainakin lopputuloksen perusteella musiikin ehdoilla. Vahvaa ääniraitaa alkuvuoteen.