Achiote: Deimos

V.R. Label

Achiote on perinteistä 70-luvun heavy metalia ja 90-luvun lämpimän melodista grungea toisiinsa sekoittava 10-luvun kotimainen orkesteri, jonka debyyttialbumi julkaistiin itse asiassa jo viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Syystä tai toisesta kiekko päätyi käsiini kuitenkin vasta vuoden loppumetreillä, joten kyseessä ei ole enää mikään tuorein julkaisu.

Deimos on silti pitkäsoitto joka kannattaa nostaa ehdottomasti esille hieman myöhässäkin, koska harvoin sitä törmää näin vahvaan ja tasapainoiseen esikoisalbumiin. Soittokertojenkin kasaantuessa huomio kiinnittyy aina ensimmäisenä kiekon rikkaaseen äänimaisemaan, jossa perinteiset bändisoittimet soivat täyteläisinä, vahvoina ja toisiaan tukevina. Runsaat kitarat tuntuvat olevan aluksi paljon äänessä, mutta palasten loksahdellessa nopeasti kohdilleen ei voi olla huomaamatta, kuinka ilmavasti niitäkin käytetään ja kuinka ryhmä osaakaan loihtia kaikesta koskettamastaan uskomattomat määrät tehoja irti. Koskettimiakin löytyy, samoin kuin säästellen käytettyjä stemmoja, mutta jokainen koriste ja koukero sijoittuvat juuri oikealle kohdalle. Palasten äärimmäisen harkittu käyttö ja osien hämmentävän tarkka tasapaino nouseekin esille soittokertojen karttuessa ja albumin avatessa hitaasti itsestään yhä uusia, aiempaa syvempiä puolia. Eikä apuna ole ollut edes ulkopuolista tuottajaa, sillä tuotannosta vastaavat ryhmän oma basisti Anu Marttila sekä rumpali Jussi Vuola.

Deimos soi lämpimänä, syleilevänä ja pehmeänä ollen samaan aikaan raskas ja valoa säteilevä. Vokalisti Janne Salminiemi selviytyy myös omasta urakastaan niin aksenttivapaasti ja muutenkin virheittä, että bändille on helppo povata jonkinasteista läpimurtoa niin kotimaassa kuin laajemminkin eurooppalaisissa kuvioissa. Esikoisalbumi jää kaipaamaan vielä sitä kaiken summaavaa ässäbiisiä, mutta kenties jo toisella pitkäsoitolla sekin toteutuu, sillä uskon tästä bändistä kuultavan vielä.