We Are Shining: Kara

Marathon Artists

Kara-debyytin kuulee oitis tuottajamiesten luomukseksi. Morganin ja Acyden muodostama duo on tehnyt funkkaavan electrorock-albumin, jonka jokainen instrumentti ja ääni on viimeiseen asti harkittu, ja lopputulos on silti niin uskottava kuin mitä pelkillä soundivalinnoilla voi saada aikaan. Hionta ei nimittäin ole mitään Linkinparkia tai Musea, kaiken kiillottamista äärimmilleen, vaan se on toteutettu tyylillä: kirskuvat kitarat tuovat rosoa, ja voimakas rytmi on tasaisen svengaavaa läpi albumin. Yksityiskohdat ovat oikeasti mehukkaita.

Tapahtumia on paljon, mutta ei onneksi liikaa kerralla. Esimerkiksi In a momentin riffi on yksinkertaisuudessaan niin tehokas, että sen päällä ei saisikaan olla yhtään enempää tavaraa, eikä se saisi loppua yhtään aiemmin. Laahaava ja tapahtumaköyhä kappale nytkyttää päätä ja vetää huomion puoleensa joka kerta. Siinä, kuten levyllä yleensä muutenkin, vokaalit ovat sivuosassa, tukemassa tunnelmaa. Naisäänet ovat vierailijoiden ja miesääni Acyden. Voimakkaimman laulusuorituksen tekee Roses Gabor loistavassa Stagedivessa.

Vauhdikkaan aloituksen jälkeen odotti, että jossain vaiheessa noustaan tanssilattian korkeimmalle korokkeelle, mutta albumin keskiväli pikemminkin siirtyy pubin nurkan tuntumaan – pitämään hauskaa mutta hillitymmin. Selkeitä hittejä ei tarjoilla, eikä Suomenkin radioissa hieman soinut Hot Love nouse kokonaisuudesta millään lailla esiin.

Kara uhkaa jäädä komeaksi ja hieman sumuiseksi tunnelmapalaksi, joka unohtuu nopeasti, sillä sekä kokonaisuus että kappaleet nytkyttelevät eteenpäin ilman kummempaa päämäärää. Kun viimeinenkin kappale vain keinuu kohtuureippaiden hei-huutojen saattelemana loppuunsa ilman minkäänlaista draamaa, uskoo, että We Are Shining ei edes yrittänyt mitään muuta. Mitä useampia kuunteluita on takana, sitä vähemmän toimivan tamppauksen lomaan edes kaipaa mitään punaista lankaa.