Leonard Cohen: Live in Dublin

Sony

Vuonna 2008 Leonard Cohen palasi areenoille lähes viidentoista vuoden tauon jälkeen. Paluun taustalla oli luostarissa viisi vuotta eläneen taiteilijan ex-managerin kavalluskolttoset, jotka enemmän tai vähemmän pakottivat Cohenin tien päälle. Jos ei päässyt vielä Helsingin konserttiin 2008, viimeistään Live in London -julkaisun (2009) myötä tuli selväksi että artisti halusi antaa pitkään odottaneelle yleisölleen parasta.

Cohen oli paluun tehdessään 73-vuotias. Live in Londonin jälkeen mieheltä on julkaistu lähes yhtä vakuuttava (ja yksittäisissä esityksissä parempikin) live-levy Songs from the Road, perushyvä (joskin hivenen särmätön) Old Ideas (2012) -paluulevy kahdeksan vuoden jälkeen sekä tulta ja tappuraa oleva Popular Problems, joka kuuluu vuoden 2014 parhaimpiin albumeihin.

Vaan eipä se siihen jäänyt: Live in Dublin on jo hänen kolmas livejulkaisunsa viiden vuoden sisään. Monessa eri formaatissa julkaistu levy on äänitetty syyskuussa 2013. Cohen oli tuolloin 79-vuotias - ja parempi esiintyjä kuin viisi vuotta aiemmin. Pitkiä konsertteja suosiva artisti jysäyttää pureskeltavaksi peräti kolme cd:tä ja 30 laulua.

Merkittävimmät musiikilliset muutokset Lontoon-liveen verrattuna ovat puhaltimien poistuminen, muutamat miehistönvaihdokset ja Old Ideas -levyn laulut. Näissä muutoksissa on sekä hyvää että huonoa. Mahdottoman tyylikäs bändi on kuin jonkinlainen paremmasta maailmasta viestivä monikulttuurinen metafora: Cohenin pohjoisamerikkalaiseen folkiin on soittajien ansiosta saatu sävyjä niin latinojen kuin slaavienkin kansanperinteestä. Samalla soitto palvelee lauluja ja ennen kaikkea tärkeässä roolissa olevia tekstejä vielä piirun verran paremmin kuin aiemmilla 2000-luvun liveillä.

Jonkinlaista kohtuutta olisi kuitenkin hyvä noudattaa - ja mestarirunoilijalta sopisi odottaa erinomaista dramaturgian tajua. Pienellä karsinnalla ja laulujen siirtelyllä setistä toiseen olisi kokonaisuudesta saatu kompaktimpi. Nyt kakkossetti ja encoret ovat täyden kympin suoritus, mutta ykkössetissä on ilmaa. Jo Lontoon-livellä mukana olleita The Gypsy's Wifea ja Who by Firea roikotetaan mukana, ja lisäksi juuri niiden jälkeen on sijoitettu putkeen lähes kaikki uudet biisit. Ne ovat toki kelpo kamaa, mutta kun jälkimmäisessä setissä Cohen-klassikko seuraa toistaan (julkaisematon I've Got a Secret on leikattu pois), lienee selvää että nallekarkit eivät ole menneet ihan tasan. Kiertueen lopussa settejä hieman tasapainotettiinkin.

Dvd-versio on konsertin fiilistä noudattelevana vähäeleinen ja tyylikäs, joskin laulu tuntuu merkillisesti olevan miksauksessa vähemmän pinnassa kuin levyversiossa. Kuvan kera ilmi tulevat paitsi Cohenin viihdyttäjän lahjat myös hänen kunnioituksensa bändinsä muita laulajia, soittajia, kiertuehenkilökuntaa ja yleisöä kohtaan. Häkellyttävää on myös hänen keskittymisensä taso ja laulujen sisällä oleminen. Cohen kun ei ainakaan edellisellä kiertueellaan tarvinnut apuvälineitä tekstiensä muistamiseen. Sitä tekstiä nimittäin riittää, ja välillä vanhoissa kappaleissa on enemmän tai vähemmän uusia lisäsäkeistöjä. Tähän liittyy myös dvd:ssä maistuva rahastamisen harmillinen makuvivahde, sillä monella eri kielellä saatava tekstitys on tehty vain välispiikeistä ja lausutuista runokatkelmista. Koomisimmillaan tämä on dvd:n extroissa, kun Cohen alustaa Kanadan-keikallaan Anyhow-lauluaan pitkällä ja hauskalla tarinalla, johon varsinainen laulun tekstikin kuuluu. Mutta kun biisi alkaa, katoavat tekstit ruudusta.