Relax Trio: Stop This Madness

Jungle

Raumalainen Relax Trio vakuutti kaksi ja puoli vuotta sitten julkaisemallaan debyytillä Shake And Roll. Nuorehkot rockabilly-länkyttäjät erottuivat edukseen rennon vaivattomalla otteellaan, tekemisen ilon ja meiningin pystyi haistamaan ja maistamaan kuulemisen ohella. Jo tuolloin paketissa soi myös kantria ja bluesia, biisikynässäkin oli terää. Nyt mennään hiukan eteenpäin, hukkaamatta hyviä puolia.

Stop This Madness on ehkä muutaman askeleen kehittynyt nimenomaan yksittäisten biisien terävöittämisessä. Kontrabasisti Linda Teräsen ja kitaristi Oskari Niemisen laulut ovat aiempaa vahvemmin molemmat käytössä, vaikka edelleen nostaisin yhdeksi vahvuudeksi Teräsen tulkinnan. Ainoassa lainassa, riisutussa versiossa Janis Joplinin klassisesta Merzedes Benzistä Teränen onnistuu luomaan äänellään samaan aikaan sekä riittävän intimiteetin että vahvan kaaren. Samaa vahvuutta on päätösraidassa Smoke. Nieminen ei ole huono laulaja, mutta säkenöinnin laulussa hoitaa edelleen Teränen.

Luuloja otetaan pois heti rock n´rollin ja billyn puolimaastoissa ärhäkästi mutta melankolian kautta kaahaavalla nimibiisillä. Rokkaavan New Dayn vaaniskeleva säe vaihtuu toimivasti suoraviivaisempaan kertoon, Dance With Me antaa laulukapulan Niemiselle ja luottaa helpon koukukkaaseen ränttätänttään. Svengaavien länkytysten kanssa Trio on selkeästi omimmalla alueellaan, mutta kokonaisuuden kannalta sävykkyys ei ole lainkaan huono asia.

Raukean Mersu-lainan jälkeen lähdetään kantribillyn hilpeään downunder-kaihoon Melbourne Or Hellillä, päiväunilta nousevaan lämpimään heleilyyn Hey Jerryllä ja hyväntuuliseen billy-kohkaukseen I Drive My 55:lla. Huoleton kantrirallattelu leimaa luonnollisesti Texas Way:tä, tumman päällekäyvä Helpful Hand on paras Niemisen laulama kappale, synkkä rock ´n roll-tunnelmointi on muutenkin levyn paremmasta päästä. Saman synkempään uomaan ui myös melankolisempi Furious Love. Vaikka Too Late luottaa eniten menevään svengiin, paistaa siinä samalla mainio tumman melankolinen avaruus. Nimensä mukaisesti hämyisesti askeltava mutta komeasti kantava Smoke on hieno, iltapuvun päälle vetävä päätös komealle kakkosalbumille.