Puujumalat: Pirun hyvä päivä

Imbecile Entertainment

Puujumalien debyyttialbumi antaa uskoa ja toivonpilkahduksia siitä, että ikärasismi ei ole vielä pesinyt musiikkialan kaikkiin kerroksiin. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että kuusikymppiset miehet saavat mahdollisuuden levyttää ensialbumi. Ei, vaikka bändi koostuisi pitkäaikaisista Lapinlahden linnut -miehistä.

Timo Eränkö (laulu, tenorisaksofoni, sanat), Pekka Hedkrok (laulu, koskettimet, kitara, sävelet) ja Ari Kettunen (laulu, akustinen kitara, sävelet) ovat kypsytelleet sivuprojektiaan jo melko pitkään, sillä varhaisin musiikkivideo albumin kappaleista on niinkin kaukaa kuin vuodelta 2011 (Jos mulla ois).

Pirun hyvä päivä on parhaimmillaan valloittava sekoitus "lappareista" tuttua epäsovinnaista huumoria sekä aivan tavallisia vakavia pop-lauluja, jotka herättävät myös ajatuksia. Naurattavan tarttuvat Pomot on mulkkuja aina ja Hoitotestamentti ovat kenties kovinta kaliiberia, joskin (omalla tavallaan) kauniisti esitetty Jos mulla ois ei jää juurikaan jälkeen. (Varoituksen sana: tekstien arkaluonteinen materiaali ja tarttuvat melodiat ovat yhdistelmä, joka saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita, mikäli olet altis lauleskelemaan päässäsi soivia lauluja julkisesti.)

Samalle albumille on kuitenkin päätynyt (vieläpä peräkkäin) Sikanautakasvoisen miehen ja Kierosilmäinen tyttöni -balladin kaltaisia uuvahtaneita korvapuudutuksia, jotka vaikkapa Gösta Sundqvist olisi viimeistään kertosäkeeseen päästyään sulkenut lujasti pöytälaatikkoon ja nielaissut avaimen (tai tehnyt niihin edes tarttuvan rytmin ja rallatuksen, esimerkkinä vaikkapa Leevin Esa Pakarisen näköinen nainen).

Toisaalta, edellä mainittujen helmien lisäksi hämmentävästi Pelle Miljoonalta kuulostava Kohta spedee kylmenee ja YUP:n jalanjäljissä pankkiryöstön ja rakkauden yhdistävä Jaat sä mun kanssa ovat sangen mainioita lauluja. Vaikka pienellä karsinnalla olisi päästy hyvään lopputulokseen, nytkin ylletään lopulta "ihan kivan" puolelle. Useampikin näistä lauluista saisi jäädä elämään, joten sillä mittarilla kyseessä on aivan kelpo teos.