Julkaistu: 19.12.2014
Arvostelija: Mika Roth
Bianca-Pop Music
Loppu on hieman ristiriitainen, mutta tavallaan toimiva nimi debyytille: käynnistyyhän esikoisella jotain, joka tulee väistämättä loppumaan joskus, vai miten se logiikka nyt menikään…
Hmm, joka tapauksessa esikoinen on syntynyt ja nelihenkinen yhtye soi sillä, jos ei nyt rikkaana, niin ainakin äänekkäänä. Kahdeksan raidan ja noin puolen tunnin pituinen seikkailu rämisevän suomirockin ja vähän popinkin puolella soi jykevästi, vaikka bändin soundissa on omaan makuuni turhan kireää, siideerin makuista diskanttia. Jotta meno ei olisi turhan yksiviivaista, lantrataan biisejä myös pienen pienillä punkin juonteilla, mikä kuuluu etenkin Marleenan rosoisessa laulussa ja hetkittäin turhankin äänekkäissä kitaroissa.
Kaava toimii mainiosti silloin kun se toimii, ja vaikka ainakin Loppu sekä Älä ole niin kuin Wilma on taidettu jo säveltää aiemmin toisten toimesta, on useimmilla raidoilla paljon annettavaa. Harmillisesti tuotantopuoli ei tee kaikille kunniaa, kun rämisevä soundi on vielä ohuenlainenkin. Onnistuneimpia numeroita ovat seesteisempi Helsinki, sekä levyn päättävä Mun täytyy kostaa, joten ehkä Marleenan, Komisarion ja vuffejen kannattaisi ensi kerralla antaa kipaleille enemmän hengitystilaa. Tällä kertaa kun tuo happi tahtoo toistuvasti loppua kesken lanauksen.
Kotimainen rock-yhtye.
Linkki:
Marleena & Komisarion Koirapartio @ Facebook
(Päivitetty 18.12.2014)