Springtime Carnivore: Springtime Carnivore

Epitaph

Springtime Carnivore on valinnut itselleen todella huonosti kuvaavan nimen, tai ainakin allekirjoittanut näkee mielessään ennemminkin jonkin metalliorkan, kuin sielukasta, psykedeelistä poppia soittavan nuoren naisen. Greta Morgan, joka kenties tunnetaan yhä paremmin Greta Salpeterin nimellä The Hush Soundin riveistä, on kuitenkin kutonut kasaan levyllisen lämmintä, helposti tanssittavaa ja nopeasti tarttuvaa musiikkia. The Hush Soundin jälkeen Morgan kokosi lyhytikäiseksi jääneen Gold Motelin, mutta vasta nyt Morgan tuntuu löytäneen oikeat palat ja oikean järjestyksen.

Mitenkään lauluntekijän sävellyskynää väheksymättä on todettava, että Springtime Carnivoren kummallisin ja kiinnostavin puoli on albumin häiriintynyt äänimaisema. Morganin laulua ja soittimia on särjetty ja kaiutettu oikeastaan jokaisella raidalla enemmän tai vähemmän, mikä antaa kappaleille vinon viettävän fiiliksen. Soittimet jäävät selvästi laulun taakse, ja utuisten koskettimien surumielinen soitto hyötyy valitusta lähestymistavasta kenties eniten.

Soundilliset sumukoneet saattavat varastaa huomion hetkittäin, mutta totuus on, että Morgan osaa kirjoittaa edelleen tarttuvia kappaleita. Ensimmäisen soolon todellisia mallikappaleita ovat nykivä Collectors, nimensä mittainen Foxtrot Freak (Something in The Atmosphere), sekä riemukas Creature Feature. Enkä voi olla mainitsematta Last One To Know -rallia, josta olisi ollut helppoa luoda radion tehosoittoon jalostettu hitti. Mutta Springtime Carnivore ei ole syntynyt helppoja hittejä varten, ei ainakaan tällä ensimmäisellä albumillaan. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan mitä Morgan aikoo seuraavaksi tehdä ja mihin suuntaan liike tulee jatkumaan.