De Staat: Vinticious Versions

Mascot

Alankomaalainen De Staat tuntui olevan lievästi hukassa reilun vuoden takaisella I_CON -albumilla. Aiemmin kitaroista voimansa uuttanut yhtye oli pitkälti hylännyt kuusikieliset muiden soitinten, kuten synien ja puhaltimien, kukoistaessa, lopputuloksen kuulostaessa suuntansa unohtaneen ryhmän tuotokselta. Neljännellä levyllään De Staat lähtee versioimaan itse itseään, ja kolmelta aiemmalta albumilta on poimittu siivuja, jotka esitetään nyt hitaampina, täyteläisimpinä ja – ainakin omasta mielestäni – onnistuneempina versioina.

Bändijohtaja Torre Florim ja kumppanit ovatkin löytäneet kappaleista uusia kulmia, tuotannon ja toteutuksen ollessa aiempaa selvästi rosoisempaa. Uusiin vaatteisiin kiedottu Input Source Select huojuu nyt hurmaavampana kuin koskaan ja Down Townin vauhti on korvaantunut elegantilla tunnelmoinnilla rupuisen hotellin ala-aulassa. Nyt jos koska Florimin poppoo onkin löytänyt sen saman muusan, joka kuiski aikoinaan Deusin korvaan ja auttoi antwerpenilaisia nousemaan yhdeksi Belgian merkittävimmistä musiikillisista vientituotteista kautta aikojen. Samasta mystisestä lähteestä pulppuaa myös Sweatshopin uusi muoto, jossa tunteen tiiviys ja kokeellisuus ovat korvanneet aiemman kiireen.

Onko tämä uuden uljaan aikakauden sarastus, vai ainoastaan vilkaisu taustapeiliin ja lyhyt ajatusleikki ”mitä jos” –maailmassa? Toivon sydämestäni, että vaihtoehdoista lupaavampi toteutuisi, sillä De Staat on ensi kertaa osunut suoraan kultasuoneen. Mitoiltaan vain EP:n kokoinen kiekko onnistuu kiteyttämään kaiken olennaisen, sävellysten ja sovitusten suoranaisen nerouden mykistäessä. Tämä levy on rock niin monin tavoin, että tekisi mieli juosta pitkin katua ja huutaa ”Heureka! Heureka!”