Mikko Iivanainen: Last Room

Running Moose / Presence

Monessa liemessä ja parissa muhennoksessakin lusikkaansa käyttänyt Mikko Iivanainen on työstänyt ensimmäistä sooloalbumiaan kolmen vuoden ajan, ja se kyllä kuuluu. Mm. Nordic Trinityn ja Tuomas Holopaisen kanssa töitä tehnyt muusikko ottaa progen, pilkkoo sen molekyyleiksi, lisää rakenteisiin kaikkea pöydältä löytyvää ja räjäyttää lopulta koko kokonaisuuden jonnekin rockin, metallin ja muun populaarimusiikin tuolle puolen. Saatteessa mainostetut elokuvalliset ainekset tarkoittavat laajoja äänikenttiä, joiden aavoilla aroilla Iivanainen joukkoineen seikkailee vailla huolta huomisesta.

Ambientin kanssa flirttaileva Rebirth on oikeastaan kolme ja puoliminuuttiseksi äänten virraksi venytetty intro, jonka jälkeen seitsemän ja puoli seuraavaa minuuttia vietetään From Dark to Lightin ilotulituksessa. Kuvitelkaa päähänne Toto ja Yes, jotka soittavat jossain hyväntekeväisyystapahtumassa ja yrittävät kilvan peittää toinen toisensa ja olette hyvin lähellä tätä teosta. Proge-orgioiden jälkeen on vuorossa kappalemuotoon vangittu kitarasoolo-fiilistely ja kompassin neula näyttääkin jo mitä sattuu. Yhtenäistä linjaa on turha etsiä, eikä sinänsä toimivilla aineksilla tunnu olevan paikoin mitään tekemistä keskenään – mistään yhtenäisestä pohjavireestä, tarinasta tai juonesta nyt puhumattakaan. Taitavat muusikot osaavat asiansa ja hoitavat tonttinsa moitteetta, mutta minne jäi se tunne? Mitä tästä pitäisi saada irti, ja kuinka levyn pystyisi purkamaan?

Voi olla että ymmärsin jotain, tai monia asioita, täysin väärin, mutta korvaani Last Room on hajanainen, hetkittäin jopa muodoton joukko säveliä ja ideoita. Viimeisessä huoneessa on kieltämättä paljon tavaraa, mutta se taitaa sittenkin olla ylijäämävarasto, tai musiikillinen vastine hallille, joka nähdään ensimmäisen Indiana Jones -elokuvan lopussa. Ehkä Iivanaisen olisikin kannattanut tehdä saman tien pari, kolme levyä, sillä aineksia tuntuisi olevan isompaankin sarjaan. Silloin kokonaisuuksistakin olisi saattanut saada jonkinlaisen tolkun. Ehkä.