Status Quo: Aquostic (Stripped Bare)

Ear

Huimaavat 52-vuotta sitten alkunsa saanut Status Quo jatkaa sitkeästi albumeiden julkaisua, sillä mitäpä muutakaan sitä enää tekisi. Tällä kertaa ränttätänttä-seniorit ovat päättäneet kytkeä sähköt pois ja kiekko onkin ryhmän ensimmäinen täysin akustinen.

Yhtyeen järjestyksessä 31 albumi niputtaa vanhoja kappaleita, jotka on otsakkeen mukaisesti riisuttu paljaiksi ja biisit on ladottu vielä kronologisesti järjestykseen. Matka alkaa itseoikeutetusti Pictures of Matchstick Menin voimin, olihan syksyn 1967 sinkku bändin ensimmäinen iso hitti ja edelleen yksi sen tunnetuimmista ja ikonisimmista siivuista. Lyhyen 60-luku fiilistelyn jälkeen siirrytään vahvalle 70-luvulle, jolla pysytään 15 raidan ajan ja tämä segmentti on bändin fanijoukolle taatusti se rakkain, käydäänhän nyt läpi joukko niitä kaikkein suurimpia Quo-hittejä Carolinesta Whatever You Wantiin saakka. 80-luvulta mukaan on kelpuutettu vain kuusi rallia, viimeisen painopisteen levätessä vuoden 1980 Just Supposin-pitkäsoitolla.

Seuraavalta reilulta vuosikymmeneltä kuullaan vain kolme biisiä, minkä jälkeen paketti on kasassa. Mittavan uran haarukointi tällä tavoin jättää tietysti oven auki mahdolliselle jatkolle, sillä onhan bändiltä syntynyt hittejä vielä viimeisen 30 vuodenkin aikana. Eikä yhdelle levylle olisi toisaalta saanut puristettua juuri millään tavoin enempää materiaalia. Julkaisusta on tosin saatavilla tuplaviinyliä ja boksiakin, joilla biisikatrasta on kasvatettu ainakin 25 kappaleeseen saakka, mutta arvioitavaksi saatu CD on siis ”vain” 22 siivun mittainen.

Ryhmän ikonista kitara-basso-rummut -kolmiota on rikastettu siellä täällä viuluilla ja sellolla, mutta jouset vain korostavat sekä koristelevat taustalla eivätkä nouse juuri etualalle. Iloista meininkiä korostetaan vielä hanurilla ja pienillä lisä-perkussioilla, joten jos bändi onkin riisuttu sähköistä, on rakenteiden päällä akustista huntua riittämiin. Versiot ottavat paikoin rohkeasti etäisyyttä alkuperäisiin, joten bändin fanit tulevat taatusti jakautumaan vähintäänkin kahteen leiriin. Omasta mielestäni Quo tekee kunniaa historialleen ja akustinen albumi kertoo ryhmän luomisvoiman kasvusta, ei sen tyrehtymisestä, ovathan viime vuodet olleet nousujohteisia veteraaneille.