Foo Fighters: Sonic Highways

RCA

Ei liene mikään suurikaan yllätys, että 20-vuotista taivaltaan juhlivan Foo Fightersin kahdeksas pitkäsoitto on takuuvarmaa tavaraa alusta loppuun. Jokainen uutukaisen kahdeksasta raidasta ja 42 minuutista ovat tunnistettavia siivuja, joista on tätä kirjoitettaessa ehditty lohkoa kokonaista neljä sinkkua. Dave Grohl ja kumppanit ovatkin jo vuosia sitten löytäneet mukavuussektorinsa, joka sijaitsee siellä One By One -pitkäsoiton tietämillä. Ja mitä sitä kannattaa lähteä seikkailemaan, kun tutut maisemat ovat niin rakkaat ja homma on hallussa.

Moni bändi on suorittanut viime vuosina ”paluun juurilleen”, ja Sonic Highways soi kiistatta hetkittäin kuin kahden ensimmäisen albuminsa Foo Fighters, mutta todellisuudessa kiekon painopiste on reilusti uudemmissa, AOR:n tuoksuisissa ajoissa. What Did I Do? / God As My Witness paisuu suunnattomaksi kevytrockin katedraaliksi, jonka pinnoissa on kuitenkin sen verran rosoa, että soittoaikaa irtoa taatusti maailman rockradioilta. Grohlin kyky yhdistää näennäisesti raskaat ja kevyet ainekset eri fani-ryhmiä miellyttäväksi keitokseksi selittää osaltaan bändin jatkuvan suosion, joka ei osoita minkäänlaisia ehtymisen merkkejä edes näinä huonojen levymyyntien aikoina.

Vinyylilevynä Sonic Highways toimii vielä paremmin, sillä A-puolen sinkkubiisien vastapainoksi löytyy syvempiä vesiä peilaileva B-puoli, jolla sijaitsevat bändin seesteisempää osaamista kauniisti korostava Subterranean, sekä päälle seitsemänminuuttiseksi mammutiksi kasvava voima-balladi I Am a River. Näillä raidoilla bändin alku-uran rosoinen punk ei voisi olla enää kauempana, mutta eiväthän jampatkaan ole enää samanlaisia kuin 20 vuotta sitten. Aika tekee kyllä lopun jokaisesta meistä, mutta saa siinä matkalla muuttuakin jonkin verran, eikä kaikki muutos ole todellakaan heikentymistä, vaikka vauhti, raivo ja kiihko vuosien saatossa hioutuvatkin sileämmiksi.