The Blood Sausage Boys: Donkey Riding

Mielilevyt

The Blood Sausage Boys on neljän oululaisen cowboyn musiikillinen yhteenliittymä, jonka syntyhistoriasta löytyy mystinen Amerikka tasolla jos toisellakin. Kantrin, bluegrassin ja folk-rockin palasia sekoittelevaa musiikkia määrittävät vahvasti iskelmistäkin tuttu melankolisuus, sekä JJ Calen, Rocky Friscon ja kumppaneiden lanseeraama Tulsa Sound. Kyseinen 50- ja 60-lukujen taitteessa syntynyt suntaushan yhdisti rockabilly, countryn, rock’n’rollin ja bluesin iloisen äänekkäällä tavalla, mikä ei ole kovinkaan kaukana verimakkarapoikien touhuista.

Donkey Riding pyörähtää iloisesti käyntiin nimibiisillään ja vinyyliversion B-puoliskon korkkaava Editor in Me saa tanssijalan kutiamaan taatusti ujommallakin lehmipojalla, mutta muuten menoa värittävät turhan paljon ne parisuhteet, sekä etenkin niiden ongelmat. Tuoppiin pillittäessä biisien tempo tippuu kuin lehmän häntä ja kuulijan sieluun pesiytyy tumma blues, kun kultamussukka on karannut ja lasso ei jaksa enää lentää entiseen malliin. Enkä lähde väittämään, että elon pitäisi olla loputonta lehmityttöjen naurattamista, tai tauotonta saluunassa rälläämistä, mutta mielestäni suhde surun hetkien kanssa pitäisi olla lähempänä tasuria kuin nyt. Surumielinen Life Ain’t Life onnistuu sentään piirtämään alakulonsa tavalla, joka ei aiheuta missään vaiheessa myötähäpeän tunteita, kuten esimerkiksi pääosin mainio You Left Me.