Bonnie Prince Billy: Singer´s Grave - A Sea Of Tongues

Domino

Modernin americanan pitkän linjan tekijä Will Oldham on tuoreimmalla Bonnie Prince Billy -albumillaan hyvässä vedossa. Leppoisa ja moniulotteinen levy pitää kiinni korkeasta sävellyksellisestä tasosta, jossa Oldhamin kiireetön laulutulkinta loistaa yhtä lailla kantri-hippailun kuin uneliaan folk-näppäilyn parissa.

Avausraita Night Noises kuuluu jälkimmäisten sarjaan, vaikka eteerisessä kantri-maisemassa on myös hymyilevää menevyyttä. Liike on kuitenkin enemmän silmät kiinni huojuntaa kuin tanssiaskelta. Öisestä tematiikastaan huolimatta koko levyn sympaattisimpia iltapäiväsiesta-tunnelmointeja. So Far And Here We Are on huohotuksellaan ja potkullaan selkeästi pahaenteisempi, pitäen samalla kiinni levyn leppoisasta punaisesta langasta Oldhamin toteavan laulun rentoudella. Silti levyn kipakampi puoli tuo kokonaisuuteen mukavasti energiaa.

Pienen tauon jälkeen pikkuhiljaa liikkeelle nytkähtävä There Will Be Spring on puolestaan paketin staattisimpia näppäilyjä, jossa intensiteetti luodaan sykkeen sijaan raukealla keinutuksella. Pienuudesta luopumatta Oldham onnistuu myös kasvattamaan biisiä komeasti. Quail And Dumplings luottaa vaaniskeluun, mutta liikahtaa kantri-askeleella leppoisampaan suuntaan. Hienovaraisuus ja hallittu eteerisyys vaihdetaan astetta riehakkaampaan jammailuun mukavan hillityllä otteella, stemmat tukevat maukkaasti laulutulkintaa. Mieleenpainuvimpia hetkiä on leppoisasti banjolla svengaava balladi We Are Unhappy, joka nimestään huolimatta on sävyltään mukavan onnellinen ja heleä gospel kuorostemmoineen päivineen.

Leppoisuudella peukun nostava mutta aluksi hiukan turhankin eleetön It´s Time To Be Clear rakentuu pitkälti laulun tenhon varaan ja onnistuukin lopulta alleviivaamaan harsoisen unilaulun kauneutta pelkistetyllä otteellaan. Hiippaileva Whipped kasvaa komeasti isompaan kaareen, mikä onnistuu nostamaan sen hiukan keskinkertaisesta alustaan plussan puolelle. We Are Unhappyn tapaan gospel-kuoron nosteeseen luottava Old Match loistaa oikeastaan juuri niissä nousuissa leppoisasta jykevämpään, sähkökitaran ote on samaan aikaan sekä mauste että tarpeellinen tukipilari luomaan jykevyyttä nostoihin. Piilevää ärhäkkyyttä.

Mindlesness yhdistää latohippailun välineet raukeaan pyörteeseen haikeasti, jälleen taustaköörin naislaulut tuovat kuorrutuksen kakkuun. Unelias New Black Rich (Tusks) taistelee jo hivenen nukahtamista vastaan, josta sitä ei tahdo nostaa edes komea jousisoolo. Sailor´s Grave A Sea Of Sheep päättää levyn yhtä lailla raukeissa tunnelmissa mutta duurivoittoisemmalla ilmeellä. Ehkä levyn lopun pieni luomien lupsuminen olisi kaivannut vielä hiukan lisäenergiaa, mitä olisi voinut tarjota vaikkapa biisijärjestyksen muokkaamisella?

Kokonaisuutena albumi ei silti vaivu BPB:n laajan tuotannon keskinkertaisempiin hetkiin vaan onnistuu pitämään intensiteettiä ja kiehtovuutta yllä alusta loppuun. Singer´s Graven kannessa oleva tiikeri ei ole tappotuulella vaan kääriytyneenä kerälle. Kylläisenä. Silti kuulijan huomio pysyy sen raidallisessa turkissa, mahdollisia liikkeitä tarkkaillen.