Jukka Nousiainen: Huonoa seuraa

Äänetön

Jukka Nousiainen niitti vuosikausia mainetta Jyväskylässä katusoittajana ja niin sanottuna c-kasettimiehenä: hänellä oli tapana tehdä kaseteistaan uniikkeja kappaleita äänittämällä jokaisen loppuun juuri myyntihetkellä syntynyt laulu. Vasta 2010-luvulla Räjäyttäjät räjäytti itsensä kulttisuosioon - ja on sillä tiellä edelleen.

Sooloalbumi syntyi puoliksi vahingossa: miehellä ei ollut varaa paluulippuun Kanarialta, joten hän sävelsi lauluja ja laittoi levyn nimikappaleen verkkoon. Ihmisten kiinnostus heräsi ja hän rahoitti paluumatkansa kasettinsa ennakkotilausrahoilla. Miehen soolodebyytti on muutamaa bonusta lukuun ottamatta juuri tuo kasetti, joka syntyi parissa päivässä.

Kotikutoisuus totisesti kuuluu albumilla, mutta lahjakkuuttaan Nousiainen ei pysty piilottamaan rujon äänimaailman taakse: ei tätä levyä olisi ihan kuka tahansa kellariharrastelija tehnyt. Toisaalta, on vaikea sanoa kuulostaisiko näin häpeilemätön retroilu siloiteltuna paljon pastissimaisemmalta. Riffejä ja melodioita on napsittu sieltä täältä, mutta silloin harvoin kun lainauksen tunnistaa (Suoraan helvettiin vs. Baddingin Sydän lämpöä täys, alun perin The Yardbirdsin Heart Full of Soul), biisi ei rakennu likimainkaan pelkän pummimisen varaan. Ennemmin nämä yksittäiset kilkkeet ovat kunnianosoituksia muille artisteille. Paskamyrskyn uhallakin uskallan rinnastaa, että säveltäjänä Nousiainen on eräänlainen oman aikansa Noel Gallagher. Mitään muuta yhteistä heissä ei sitten olekaan. Nousiaisen kielellisessä ilmaisussa on puolestaan jotain samaa kuin J. Karjalaisella: tekstit on kirjoitettu siten kuin samat jutut kerrottaisiin baarin pöydässä ystäville - sanat ovat yksinkertaisia, niitä käytetään mahdollisimman vähän ja ilmaisu on suoraa.

Huonoa seuraa kuulostaa siltä mitä se taitaa ollakin: c-kasettiäänitys halvan yksiön olohuoneen nurkassa. Missään ei kerrota, soittaako Nousiainen kaikki instrumentit itse vai onko mukana myös muita soittajia esimerkiksi Räjäyttäjistä tai Jytämimmeistä. Parissa päivässä tehty levy ei suinkaan tarkoita etteivätkö kappaleet olisi olleet tekeillä jo pidempään. Jos levyn takakantta oikein tulkitsen, Roskalavojen rokkitähti ja Jytäkesä -76 ovat tulleet uusina lauluina nimenomaan cd-versioon. Molemmat kuuluvat albumin parhaimpiin vetoihin ja vuoden hienoimpiin kotimaisiin rokkibiiseihin.

Tosiaan. Huonoa seuraa sisältää ainakin viisi vuoden komeinta kotimaista rock-laulua: loistava Roskalavojen rokkitähti, Hurriganesista popimmillaan muistuttava Ilman sua en elää vois, Tehosekoittimen parhaat puolet kiteyttävä 5 vuotta sitten tänään, pohdiskeleva nimibiisi ja naurettavan tarttuva Jytäkesä -76. Tämä siis mikäli genreä käsitellään kapean perinteisesti, eikä esimerkiksi Kerkko Koskinen Kollektiivin uuden levyn lauluja lasketa joukkoon. Se kertoo suomalaisen rockin nykytilasta karua kieltään, mutta ei oteta Nousiaiselta mitään pois. Päinvastoin, annetaan kunnia sinne minne se kuuluu. Baddingin, Juice Leskisen ja Hurriganesin pyhä kolmiyhteys elää ja voi hyvin Jukka Nousiaisen kitaran kaulalla.