Alavala: Minuntai

Playground

Muutokset ja kehitys ovat olennainen osa monen b�ndin taivalta, mutta Alavalan loikka naapuriladulle hakee kyll� vertaistaan. Siin� miss� esikoisalbumi Secret Whale paukutti maisemaan englanninkielist� alternativerockia, on ryhm�n toinen pitk�soitto semiakustista suomenkielist� poppia. Lis�isin parin raidan osalta kuvaukseen viel� sanan folk, sill� niin eteeriseksi ja helkkyv�ksi Alavala hetkitt�in �ityy t�ll� toisella tulemisellaan.

Riisuttu ilmaisu asettaa biisimateriaalin luonnollisesti armottoman suurennuslasin alle, kun taustalla ei ole massiivisia fasadeja joiden sekaan piiloutua. Ja niin paljon kuin haluaisinkin kehua rohkeaa askelta uusille kentille, ei Minuntai kasva sellaiseksi kokonaisuudeksi kuin mit� muutama raita jo hieman lupailee. Kyse ei ole niink��n s�vellyskyn�n kadonneesta ter�st� tai sanoitusten kompastelusta, vaan enemm�nkin liioitellun karsituksi riisutussa taustamaisemassa. Rummut ja s�hk�kitara on korvattu vaimeilla perkussioilla ja satunnaisilla taustamausteilla, vaikka osa kappaleista suorastaan huutaa enemm�n lihaa luidensa p��lle. Apua ei kuitenkaan tule joten on vain todettava, ettei Alavala ole � ainakaan viel� � l�yt�nyt tasapainoa uusien palikoidensa kesken. Etualalle nostettu laulu ei saa vastakaikua tapeteiksi muuttuneesta musiikista ja sovituksissa tuntuu jarrupoljin olevan kroonisesti lattiassa.

Minuntai j��kin armotta v�lity�ksi, joka heitt�� ilmoille enemm�n uusia kysymyksi� kuin antaa oikein mihink��n vastauksia. Onkin mielenkiintoista n�hd� mihin ryhm� seuraavaksi suuntaa, ja toivon todella ett� jatkoa on luvassa, sill� onhan t�ss� selke�sti aineksia vaikka mink�laisiin mestariteoksiin. Harmi ett� toinen albumi julkaistiin n�in v�kev�ss� k�ymisvaiheessa, koska materiaalista olisi voinut synty� moniakin erilaisia asioita hieman toisia l�hestymiskulmia k�ytt�m�ll�.