Kreyskull: Tower Witch

Inverse

Heavy rock’n doomia omien sanojensa mukaan soittava Kreyskull julkaisi debyyttialbuminsa jo pari vuotta sitten, mutta jostain syystä vasta Tower Witch osui allekirjoittaneen tutkaruudulle. 70-luvun groovaavasta ja hiukan savuisestakin metallista innoituksensa saanut orkesteri on Pasi ja Saku Hakulin kautta sukua niin Kaihorolle kuin Total Devastationillekin. Oman suunnan ryhmälle antaa kuitenkin entinen Domination Black -vokalisti Kari A. Killgast, jonka murea lauluääni sopii thrashin lisäksi myös vanhakantaisemman metallin ilmaisuun.

Tornin noitaa kuunnellessa mieli harhailee 70-luvun kuviin: leveisiin lahkeisiin, groovaavaan soittoon sekä aikaan, jolloin metallin, progen ja hard rockin rajat olivat epäselvät, eikä moisista oikeastaan edes välitetty. Levyn yhdeksän raitaa rullaavat vaivattomasti eteenpäin ja vaikka musiikki on tavallaan raskasta, kulkee se samalla kevyesti, suorastaan letkeästi, eteenpäin. Ryhmän polveilevassa soitossa kaikuu myös vahvana juonteena 60-luvun blues rock, sekä etenkin vuosikymmenen lopun ilotulitus, jonka myötä koko rock-maailma saavutti aivan uusia muotoja.

Iloisesti räiskyvä Abomination Jungle jammailee kuin huuruinen Black Sabbath ja nimibiisissä mukana helkkyvät folk-vivahteet tekevät kunniaa niin ryhmälle kuin sen esikuvillekin. Erikoismaininnan ansaitsee myös Evil Absolute Blues jonka absoluuttisen koukuttava kulku antaa pahuudelle ja bluesille mainion hohteen. Karhulan pojat pääsevätkin jo lähelle maalialuetta, ja mikäli biisinipusta löytyisi ne pari totaalista pankkiholvien avaajaa, olisi doom-taivas jo apposen auki, mutta hyvähän tämä on näinkin – tai oikeastaan miltei erinomainen.