Rebelhead: Too Much

Falcon Crest

Nimensä kirjoitusasun kanssa kikkaileva (oikea muoto on tätä nykyä RebelHead) metalliorkka osasi jo vajaa kymmenen vuotta sitten yhdistellä groovaavaan metalliin rockin palasia. Debyyttialbumi Fightback läsähti loppusyksystä 2005 päin naamaa kuin betonin palasilla täytetty märkä sukka ja ryhmän ”lenkkihevi” sai kuusi vuotta myöhemmin kehuja Desibelin Jani Ekblomiltakin, kun A Glorious Lack of Sophistication ilmestyi. Pyörää ei ole suotta lähdetty piirtelemään uudestaan tälläkään kierroksella, sillä kaava toimii karmiensa sisällä mainiosti.

Amerikan suuri pantteri toimii mainiona suuntamerkkinä Too Muchin metallia tutkittaessa, sillä Dimebagin riffit ja Anselmon ulosanti ovat taatusti toimineet tien viitoittajina, muutaman ruotsalaisen orkan lisäksi. Entombed kuuluukin rosoisessa rähjäyksessä läpi, vaikka aivan samantyylistä voimaa RebelHead ei raitoihinsa pystykään puhaltamaan. Osa tästä ongelmasta on peräisin harmillisen yhteneväisestä kappalemateriaalista, jonka terävimpiä huippuja ei ole osattu hyödyntää kunnolla. Tästä kokkareita tippuu jonkin verran tuotannolle, mutta eniten ryhmä antaa tasoitusta tukkoisilla sovituksillaan. Biiseihin on yritetty toistuvasti tunkea liikaa materiaalia liian pieniin tiloihin, minkä johdosta äänimaisema täyttyy ja kipaleet puuroutuvat toistensa kaltaisiksi möyrinnöiksi. Kyllä niitä koskettimia ja efektejä voi toki tunkea sinne kerrostalon kokoisten riffien ja äänivallien väliin, mutta pieni korostus ja tilan antaminen näille mausteille ei ainakaan heikentäisi kokonaisuutta.

Meno on kova ja tähtäin sojottaa rohkeasti korkealle, mutta kaiken mäiskeen keskellä se punainen lanka tuntuu hukkuvan toistuvasti, osin em. tukkoisuuden johdosta. Yhtyeen soisikin ottavan pari karsintaan tähtäävää askelta, jotta lenkkihevistä sukeutuisi räjähtävää, kansainvälisetkin kriteerit korkeimmalla tasolla täyttävää, sprinttivääntöä. Jo riittää lenkkeily.